torstai 25. toukokuuta 2017

Karppikauden avaus 12.-13.5.

Myöhäinen kevät kipristeli nenänpäätä ja vappuna ja vähän sen jälkeenkin piiskasi lumiräntää karpikautta innolla odottavan onkijan niskaan. Ensimmäinen karppireissu oltiin sovittu jo hyvissä ajoin, lomat duunista hoidettu ja odotukset iloisesta retkessä olivat korkealla. Olimme ajatelleet, että reissu päästäisiin tekemään jo lämmenneessä kevätsäässä vaaleanvihreiden uusien koivunlehtien havistessa taustalla. Toisin kävi

Kävellessämme syksyiltä tutuksi tulleeseen rantaan jouduimme liukastelemaan metsään suojaan jääneillä jäätiköillä. Jari oli mäskännyt viikolla räntäsateessa sormensa sinisiksi ja kevät oli historiallisen myöhässä. Puissa ei ollut edes alkavia lehtiä. Tunnelmaa tämä ei latistanut ja oli mahtavaa kävellä rantaan ja laskea kamat maahan. Ensimmäinen vartti kului kuulostellessa ja kuittaillessa Jarille aikaisista aamuista. Olisi autuus kuulua joukkoon jossa yö saapuu aikaisin ja aamusta ehtii tehdä paljon ennen muita. Itse hukun tyyneen enkä kykene nousemaan kuin pakosta.

Mr. Mäski

Kuparinen oli jo rikkoutunut ennen meidän saapumista. Reilu puolikiloa lahnaa jatkoi yhä uintiaan kun pohdimme sitä, että lahnan saanti ei vaadi vedenlämpöä. Tätä lajia on noussut vuosittain niiltä ekoilta karppireissuilta joina kohdekala on useimmiten ollut vain kaunis haave. Alkuviikon kylmä laski saalisodotuksia ja jo ennakkoon pudisteltiin päitä yön pakkasennusteelle. Kaunis kevätaurinko lämmitti silti niinä hetkinä kun raivokas pohjoistuuli ei pakkottanut laittamaan pilkkirotsia päälle. Koska reissu oli ensimmäinen panostettiin eväisiin melkein enemmän kuin kalastukseen. Tässä kevyt katsaus siihen mitä syötiin.

Keittiöntervehdys

Munkkikahvit

Lounas / Puugrillin kuiskaus

Karamellisoitu hitaasti haudutettu porsaankasler n.400g /annos
Grillattu munakoiso
Grillattu ja foliossa haudutettu Paprika hunajasitruuna oliiviöljyssä
Kasvisvartaat
Perunasalaatti

Jälkiruoka

Karppirannan lettumaakarinMuurikkaletut

Iltapala

Bratwurstia ja hapankaalia 

Lettumaakari

Jo ennen ensimmäistä ruokaa oli onnistunut tyrimään sukkani märiksi. Tämä on yksi karppikeikkojen perinne - nykyään kuljetan mukanani vähintään kaksia villasukkia ja useampia normeja.  Päällisin puolin en ainakaan itse näytä ollenkaan asiansa osaavalta onkijalta vaan lähinnä rantaan eksyneeltä hampuusilta joka tykkää nukkua teltassa. Eikä tuota osaamista taaskaan päästy minun eikä muidenkaan osalta hirveänä todistamaan. 

Onkivaatteet Kordan, Nashin, Foxin vai Prologicin katalogista?

Ootto

Yksittäiset ja hiukan pidemmät piippaukset pitivät mielen virkeänä, mutta Jarin aamuisen lahnan ja aikaisempien vuosien muistojen perusteella nämä äänet eivät hirveänä kiihkoa aiheuttaneet. Suurimmat huurraahuudot ja hymyilyt aiheutti Mitrin ostama kuvakopteri joka pörräsi auringon kullatessa. Löysimme myös nopeasti yhteisymmärryksen sille, että kopterin akkujen pienuus ei ole pelkästään negatiivinen asia.

Pimeän laskeutuessa tuli loimusi lämmittäen muuten kylmenevää ilmaa. Odotimme ja katsoimme eteemme nähden horisontin lisäksi selvästi myös tulevan kesän. Tämä vuosi tuonee taas nipun oivallisia onkireissuja ja toivottavasti löydämme aikaa. Mahdollisuuksia vetäytyä itseensä ja antaa mielen levätä. Marraskuussa olisi mainiota huomata onkineensa sopivasti ja oppineensa ehkä taas jotain uutta. Ehkä jopa löytäneensä. Marraskuussa pimeä nielee, mutta nyt kylmyys saapui jo ennen sitä. Toukokuun puolivälistä on vain hujaus Juhannukseen ja valoa riittää jo melkein läpi vuorokauden.

Juhannus?

Kun käperryin makuupussiin kuuntelemaan tuhisevaa Jaria oli jo pakkasta. Uni tuli ja vei ja edessä oli rauhallinen yö. Aina sitä silti heräilee ja vaihtaa asentoa ja silloin sen huomaa. Nenänpää aistii lämpötilanmuutoksen helposti. Yöllä pakkanen oli käynyt -7:ssä asteessa joten ainekset suureen suoltoon eivät epäilemättä olleet kaikkein otollisimmat. Herätys oli silti mieluinen. Hälytin, vieläpä minun heräsi hitaasti eloon. Kuuntelin ja olin varma, että siiman päässä lepoani häiritsi lahna. Pikkuhiljaa tahti kuitenkin kiihtyi ja kampesin itseni ylös. Kun viimein avasin oven jo hereillä ollut Jari tempaisi vapani pystyyn ja se kulma johon vapa kääntyi oli iloinen yllätys. Lipsuttelin grogseissa läpi vitivalkoiseksi kuurautuneen maan ja hymyillen otin vavan vastaan. Paine oli poissa ja kala kadonnut. Harmitus - ei suuri, mutta huomattava. Sellainen joka syyskuussa kun kauden eka on yhä saamatta alkaa muuttua helposti suuremmaksi.

Tämä jäi reissun ainoaksi kontaktiksi kohdekalaan ja illaan syömingeistä ähkyyn kupuun aamiaista tunkiessa olo ei ollut muutenkaan se kevein. Näihin nollareissuihin on jo niin kovin tottunut, että yksittäinen yhden yön nollaus on melkein normi. On Paikkoja ja on paikkoja. Ehdottomasti hienointa olisi taas vuoden tauon jälkeen löytää yksi uusi paikka, tai jopa Paikka. Onkimiseen vietettyjä päiviä ei vähennetä eliniästä sanotaan, mutta kukaan ei ole maininnut onkireissun jälkeisiä päiviä. Veikkaan, että menevät vähintään tuplana. Silloin on harvoin hyödyksi kellekään - edes itselle.

Lähdöttä kotiin...

Turpakausi on muuten myös avattu. Ei syöty makkaraa, me eikä turvat. 




Blogihorrosta ja talvihommia 25.5.2017

Jah. Ehkäpä tätä blogia pitäisi alkaa taas kirjoittelemaan, ettei kaikki kaunis jää pelkästään videodokumentaation varaan. Rivien välistä on palautteena kaikunut toive tekstimuotoiseen muistojen tallennukseen. Joten eiköhän taas tähdätä siihen, että reissujen jälkeen jonkun kevyen tekstin raapaisisi. Tavoitetta kauteen 2017.

Lyhyesti Talvesta - pari reissua täkyongintaa ja kevään odotusta. Talvirintama on rauhoittumisen aikaa ja reissut on paljon helpompi perua kuin kesäaikaan. Edelleen se suurin polte puuttuu vaikka hauki tuntuu talviaikaan ihan kohdekalalta. Yksi kohtuu kunnollinen reissu ja pari kevyttä tehtiin. Lasten kanssa homma on mukavaa ja perusporukalla haisee kevyesti liukkaan alustan karpinonginnalta. Ehkäpä sitä ensi keväänä taas yritetään - tai sitten ei.




lauantai 24. syyskuuta 2016

Katsaus menneeseen 24.9.2016



Kirjoitukset ovat jääneet kirjoittamatta, mutta ongittu on. Joskin harvemmin. Etenkin kesä-heinäkuu elettiin kalastuksellista lamaa. Pallo pyöri Ranskassa ja telkkari syötti futisviihdettä orjuutetuille karulla tahdilla. Nopeita epätoivoisia lähikalakeikkoja lukuunottamatta homma oli jäissä.  Heinäkuun kääntyessä lopuilleen ja EM-kisojen päätyttyä myös Hyvinvointiseura Siloneula ryhdistäytyi.

21.-22.7. Suutariongella

Mitä lähempää sen parempaa. Kun kuluttaja vaatii tuottaja tuottaa vai kun tuottaja tuottaa alkaa kuluttaja myös vaatimaan. Nykyään kahden "rakkaan" vähittäiskaupan hyllyiltä löytyy jo lähellä tuotettuja pientuottajin tuotteita ja se saksalainenkin myy alkoholisoituneelle kansalle ylihintaisia pienpanimo-oluita. Homma on saanut myös huvittavia piirteitä kun HK:n ja Atrian kaltaiset jätit ovat aloittaneet kilpailun pientuottajia vastaan kirjaamalla, että helvetin isossa tuotantoketjussa megalomaaniselle markinointikoneistolla ja valtavien tukkurien kautta kauppaan tuotu Broilerin paistisuikaleen pikkukananen on lusinut elämänsä Kylliäisen tilalla. Tavallaanhan tämä on totta, sillä kylliäisten tilat ovat usein kohtuu lähellä. Naurattaa se silti - Markku Kylliäisen sinun ruokapöytääsi tarjoamaa. Ei saatana.

Mikä sitten on lähellä. Määrääkö tämän kilometrimäärä vai esimerkiksi liikkumistapa. Tästä otettiin kesällä selvää. Tsygäilimme Jukan kanssa niskat limassa Suutaripaikalle kaikkine yöpymiskamoinemme. Hommassa oli kovasti lähikalastuksen makua vaikka kilometrit kertoivat muuta. Aikaisempina vuosina olemme jääneet liian usein ilman toivottuja koho-onkisuutareita. Nyt vihdoin onnisti vaikka keli ei suosinutkaan ja ekan liki tyhjän illan jälkeen olimme valmiita heittämään waggler-kohot lähimpään roskikseen. Viime vuonna ruutanaongella keksitty viisasten kivi ja usko palkitsivat ja aamuhämärän hetken muistot lämmittävät yhä. Reissu oli pyöräilyineen siisti-Kotona parin tunnin seitin ohuilla yöunilla ja liki 150km polkemisella uni maistui melko maireasti.





Lapsireissut 27.-28.7. ja 10.-11.9.

Laurin ja Ahton kanssa reissuja tehtiin tänä vuonna pari. Heinäkuun hurjastelu sujui helteessä hikoillen eikä hälyttimet laulaneet kertaakaan. Homma tarjosi uuden mestan ja paljon paremmat mahdollisuudet uimiseen ja olemiseen. Ja kyllä sitä uitiinkin. Hyvin todennäköisesti tuolla retkeillään uudestaan. Joko vapojen kanssa tai ilman.

Ahtolle paikan vaihto oli tiukka paikka ja lupaa siirtää leiri toisaalle lypsettiin pari päivää. Kuningasideana oli luvata toinen reissu vanhaan paikkan. Näinpä "jouduimme" vielä kertaalleen karppirantaan. Nyt syyskuussa. Olen aina inhonnut kalastuksessa kaikkea askarteluun ja tusaamiseen liittyvää. Rigini ovat aina lopussa ja ledcoret lainassa joltain toiselta. Ennen syyskuun reissua otin itseäni niskasta kiinni ja sidoin nipun kauniita combirigejä. Hyvin pitivät - kaksi lähtöä ja kaksi rigiä poikki siitä Albright-solmun kohdalta. Senkin voin siis tehdä huonosti. Yllättäen reissutoverit eivät hirveänä aiheesta välittäneet. Toki ikää on tullut sen verran, että ironiset ja lakoniset kommentit meikäläisen rigikykyjä kohtaan jatkuvat yhä. Huomattavaa kasvamista on havaittavissa myös siitä, että lapsireissut eivät ole enää yhtä hektisiä kuin ennen. Pitänee siis ottaa Hilma ensikesänä messiin.




Loppukesän iso projekti Isojärvelle 19.-21.8.

Kun sitä ensin tutkii. Puntaroi pari vuotta. Käy rannoilla etsimässä ja mäskää pari viikkoa on pettymys ilmeinen kun kahden yön aikana yhdeksän vavan hälyttimistä ei kuulu yhden ainokaista piippausta. Tämän vuoden valtavimmin odotuksin ja suurimmin ensivalmisteluin toteutettu projekti oli kaikin puolin pannukakku. Rannalla pyöri kuolevia kiiskiä ja ilmeisesti pohjaan vajonneen ja siellä hajoavan sinilevän aiheuttama happikato piti kaiken maailman kalat poissa syöteiltä. Kun vielä jälkeenpäin kuulimme hämmentäviä uutisia sikäläisistä kalastustottumuksista on helppo todeta, että tämä paikka katsottiin kerralla loppuun. Paluumatkalla autossa Jukka sanoitti kaikkien ajatukset - Ei tämä oikeastaan silti harmita, enemmän ottaisi päähän jos olisi jättänyt reissun tekemättä. Eipä tarvitse enää arpoa ja ihmetellä.

Sitä paitsi tyhjästä reissustakin saa tehtyä ihan hemmetin kauniin videon.

Overnight fishing from Mitri Häkkinen on Vimeo.

Syystankkauksen aika 16.-18.9.

Jo Isojärven rannassa lyötiin lukkoon seuraava reissu ja kohteeksi valittiin viime vuonna hyviä kokemuksia tarjonnut tontti syvältä Etelä-Suomesta. Reissusta on jo kirjoiteltu, mutta ne ajatukset tullevat julki videon muodossa jossain vaiheessa syksyä. 

Tämä kaltaisille päivämäärille on kirjattu liki joka vuosi meidän karppireissujemme helmet. Itsekin tankkasimme talvea varten sen verran nitriitti- ja rasvapitoista sapuskaa, että tulevilla reissuilla syödään saletisti salaattia. Kalat olivat mukavasti paikalla ja oma ja Jarin kauden eka kala tuli jo ensimmäisen 12 tunnin aikana. Mitri sen sijaan jatkaa matkaansa metsäkauris olalla kun kohta täydet kaksi vuotta on sujunut ilman onnistumisia. Toki onnistumiset korreloivat reissumääriin, mutta ihmeelliseltä tuo silti tuntuu. Reissuja on jäljellä myös tälle vuodelle joten eiköhän Mitrikin saa pidellä vielä jotain muuta kuin kamerakamoja...