Messinkikylkeä syksyllä, elo- syyskuussa 2007
Blogipäivittäjä on viimeaikoina päivitellyt kaikkea muuta paitsi kalareissujamme. Elo-syyskuu tarjosi kuitenkin loistavia ja vähemmän loistavia kuhareissuja pk-seudun kaikille tutuille ottipaikoille. Itselle kertyi reissuja vyölle neljä, Jukka taisi käydä kalassa kuuteen kertaan ja Mitri käsittääkseni myös kolmesti.
Ensimmäinen reissu toteutettiin muutama päivä ennen karkkilaan lähtöä heti elokuun alussa. Tarkoituksena oli täkyonkia kuhaa, mutta kalat eivät olleet kanssamme kovinkaan yhteistyökykyisiä. Yhden tärpin jälkeen vaihdoimme illan jo hämärtyessä jigeihin ja punasävyiset sirppipyrstöt tarjosivat viitentoista minuuttin jokaiselle yhden kalan - valitettavasti vain omani täytti juuri tarvittavan 40 sentin mitan.
Toinen reissu oli legendaarinen: Mitrin nauttiessa Taiteita yössä 24.8 suuntasimme me Jukan kanssa fillarit kohti siltojen alusia. Illasta tuli unohtumaton. Alkuun etsimme hetken ottiväriä, mutta silti muutama alamittakuha kävi pinnanpäällä näyttäytymässä. Yllätyksiä tarjosivat myös useat ahvenet joista suurin Jukan noin 350 grammainen velikulta on suurin stadilainen meidän jigeissämme. Kun lopulta löysimme päivän värin aukesivat kaikki Pietarin portit. Lähes joka heitolla kuhat kävivät iskemässä jigeihimme ja varmasti kymmenen peräkkäistä heittoa tuotti kalakontaktit. Sillan toista piennarta heittäneet itäiset ystävämme pyysivät samaan aikaan nollaa ja herrojen toimissa ja ilmeissä oli havaittavissa pientä hämmennystä. Illan lopullinen saldo oli yli 20 kuhaa ja kymmenkunta raitapaitaa. Kalan koko oli vaan totutun pientä ja ainoastaan ahvenet ja kaksi kuhaa päätyivät kylmälaukun pohjille. Yksi uusi ottiväri oli kuitenkin löytynyt.
Muutaman päivän päästä fillaroimme uudestaan samoille ottipaikoille ja heti toisella heitolla nostin laiturille siihen asti syksyn suurimman 43 senttisen kuhilaan. Tämän kalan jälkeen oli hiljaista ja se jäikin illan ainoksi mittakalaksi. Muutama alamittainen kävi rannalla räpiköimässä. Ihan kiva pannukuha kuitenkin.
Pari iltaa eteenpäin ja Jukka ja Mitri miehittivät saman paikan. Käsittäkseni kaksi mittakalaa 43 ja 41 senttiä matkasivat kannelmäkeen ja muutama pienempi koki CR:n hurman.
Syksyn kaloja antanut väripaletti
Omalta osaltani yksi mieleenpainuvimmista reissuista tehtiin 2.9. Viskelimme jigejämme "mukavassa" vaariseurassa ja kuuntelimme yleispäteviä faktoja niin jigien pohjaanjäänneistä kuin muistakin elämänviisauksista kun siimani vihdoin kiristyi katkaisten loputtomalta tuntuneet jorinat. Siiman päässä polski eittämättä suurin stadin vesiltä jigaamani kala. Lyhyen rypistyksen jälkeen Jukka nosti kalan laiturille ja Ukko tuumasi kalan liki kaksikiloiseksi - melkein yhtä isoksi kun hänen viimevuotinen pilkkikuhansa. Itse olin vahvasti sitä mieltä - että kilon raja jäi saavuttamatta, mutta verestin kalan tyytyväisenä ja kirosin hiljaa puntarin puuttumista.
Tärppejä ei enää tullut ja päätimme vaihtaa hiukan paikkaa. Veden korkeudesta johtuen sillan alusilla kalastaminen muistitti extreameurheilua, mutta jo toisella heitolla siimani kiristyi jälleen. Pari raskasta potkua ja hiukan ensimmäistä pienempi kuha oli kädessäni. Virtauksen voima, huolimattomuuteni ja kulunut siima johti siihen, että tässä vaiheessa menetettyjen jigien määrä alkoi jo hirvittää. Niinpä laahustin sillan toiselle puolelle perkaamaan kaloja. Kotona yllätys oli iloinen: kalojen pituudet olivat 51 ja 48 senttiä ja isompi painoi verestettynä ja suolistettuna 980 grammaa. Huhut syksyisten kuhien suuremmasta koosta ei ilmeisesti ole valetta.
Jukka teki vielä yhden pikapiston paikoille, mutta tuloksetta. Muiden kausi ehkä vielä jatkuu, mutta itse suuntaan katseen jo Kemiöön
Stadienkka: 51 senttiä, perattuna 980g
Ensimmäinen reissu toteutettiin muutama päivä ennen karkkilaan lähtöä heti elokuun alussa. Tarkoituksena oli täkyonkia kuhaa, mutta kalat eivät olleet kanssamme kovinkaan yhteistyökykyisiä. Yhden tärpin jälkeen vaihdoimme illan jo hämärtyessä jigeihin ja punasävyiset sirppipyrstöt tarjosivat viitentoista minuuttin jokaiselle yhden kalan - valitettavasti vain omani täytti juuri tarvittavan 40 sentin mitan.
Toinen reissu oli legendaarinen: Mitrin nauttiessa Taiteita yössä 24.8 suuntasimme me Jukan kanssa fillarit kohti siltojen alusia. Illasta tuli unohtumaton. Alkuun etsimme hetken ottiväriä, mutta silti muutama alamittakuha kävi pinnanpäällä näyttäytymässä. Yllätyksiä tarjosivat myös useat ahvenet joista suurin Jukan noin 350 grammainen velikulta on suurin stadilainen meidän jigeissämme. Kun lopulta löysimme päivän värin aukesivat kaikki Pietarin portit. Lähes joka heitolla kuhat kävivät iskemässä jigeihimme ja varmasti kymmenen peräkkäistä heittoa tuotti kalakontaktit. Sillan toista piennarta heittäneet itäiset ystävämme pyysivät samaan aikaan nollaa ja herrojen toimissa ja ilmeissä oli havaittavissa pientä hämmennystä. Illan lopullinen saldo oli yli 20 kuhaa ja kymmenkunta raitapaitaa. Kalan koko oli vaan totutun pientä ja ainoastaan ahvenet ja kaksi kuhaa päätyivät kylmälaukun pohjille. Yksi uusi ottiväri oli kuitenkin löytynyt.
Muutaman päivän päästä fillaroimme uudestaan samoille ottipaikoille ja heti toisella heitolla nostin laiturille siihen asti syksyn suurimman 43 senttisen kuhilaan. Tämän kalan jälkeen oli hiljaista ja se jäikin illan ainoksi mittakalaksi. Muutama alamittainen kävi rannalla räpiköimässä. Ihan kiva pannukuha kuitenkin.
Pari iltaa eteenpäin ja Jukka ja Mitri miehittivät saman paikan. Käsittäkseni kaksi mittakalaa 43 ja 41 senttiä matkasivat kannelmäkeen ja muutama pienempi koki CR:n hurman.
Syksyn kaloja antanut väripalettiTärppejä ei enää tullut ja päätimme vaihtaa hiukan paikkaa. Veden korkeudesta johtuen sillan alusilla kalastaminen muistitti extreameurheilua, mutta jo toisella heitolla siimani kiristyi jälleen. Pari raskasta potkua ja hiukan ensimmäistä pienempi kuha oli kädessäni. Virtauksen voima, huolimattomuuteni ja kulunut siima johti siihen, että tässä vaiheessa menetettyjen jigien määrä alkoi jo hirvittää. Niinpä laahustin sillan toiselle puolelle perkaamaan kaloja. Kotona yllätys oli iloinen: kalojen pituudet olivat 51 ja 48 senttiä ja isompi painoi verestettynä ja suolistettuna 980 grammaa. Huhut syksyisten kuhien suuremmasta koosta ei ilmeisesti ole valetta.
Jukka teki vielä yhden pikapiston paikoille, mutta tuloksetta. Muiden kausi ehkä vielä jatkuu, mutta itse suuntaan katseen jo Kemiöön
Stadienkka: 51 senttiä, perattuna 980g- Kauden tulokset: Teemu: Suurin 51cm, mitallisia 5, alamittoja n.20. Jukka: Suurin 43cm, mitallisia 3 alamittoja n.15, suurin ahven n. 350g
Kommentit