Vettä ja jäätä - pilkkikauden avaus 12.1.2008

Vähän perjantaina hirvitti, kun 4 asteen lämmössä yritti aamulla rynniä bussille läpi vaakasuoraan piiskaavaan vesisateen. Lauantaiksi suunniteltu pilkkireissu tuntui vesittyvän alkuunsa ja järjettömän pilkkikuumeen sammuttamiseksi ei edes holtiton vesisade riittänyt. Illalla kamat kuitenkin viritettiin kuntoon ja starttiajaksi sovittiin klo 8.

Aamu aukeni yhtä utuisena kuin kaksi edellistäkin, mutta taivas ei enää itkenyt pettyneen pilkkijän puolesta. Kun auto kynti läpi lumettoman synkän tammimaiseman vallitsi matkustajissa odottava epäusko. Eläkepäiviksi suunnitellut päivittäiset pilkkiretket tuntuivat yhtä mahdollisilta kuin Golf-virran pysähtyminen ja kairaa suunniteltiin jo vaihdettavaksi surffilautaan. Kun lopulta määränpäässä järvi oli jääpeitteen alla ja ensimmäiset koeporaukset todistivat kannattavan 7-8 senttisen teräksen mahdollistavan pilkkipäivän ei riemulla ollut rajoja.

Matalan lahden metsästäjät

Keli oli odotuksiin nähden täydellinen - tasalaatuista jäätä juuri sopivasti, pari astettä lämmintä, ei sadetta eikä jäänpäällä tietoakaan sohjosta tai nilkkasyvyisestä vedestä. Kun Jukka vielä värikoukutti jo lähtörannasta ekat kukkokalat oli helppo olla onnellinen. Edellisvuoden ensikokeilu kyseisellä lampikaksikolle oli ollut positiivinen ja alkureissun ekat reiät ennustivat saman toistuvan toisena peräkkäisenä vuonna. Kalat ottivat matalasta niin tapsiin kuin värikoukkuunkin ja vaikka syönti oli kokoajan varovaista tippui pikkutirrejä pussien pohjille tasaiseen tahtiin.

Siirryttyämme toiselle lammelle alkoi Jukan ja Mitrin näytös. Mitri veti kalaa tapsilla ja Jukka värillä, kun itse istuin vieressä pilkkityyppiä vaihtaen ilman minkäänlaista kontaktia kaloihin. Puolen tunnin tuskailun jälkeen, kuunneltuamme samalla partiolaisten reiluäänistä luonnostanauttimista taitureidenkin syönti lakkasi ja vaihdoimme paikkaa.

Uusi kaislantupsu ja uudet kujeet - syönti alkoi itselläni samantien, hentoisena mutta varmana. Tapsia purivat jatkuvasti toinen toistaan pienemmät raitapaidat ja pussin pohjalle alkoi kertyä räpisteleviä snadikaisia. Sumu senkuin tiheni ja samalla kalat unohtivat värikoukun lumon. Tapsi antoi kalaa tasaisesti, mutta värinappulat eivät enää aapoille kelvanneet.

Hetki enne sadetta

Puoli kahden maissa taivas alkoi parkua - vesisade senkuin tiheni ja kalat olivat lyöneet ainakin väliaikaisesti suut kiinni. Haahuilimme päämäärättömästi uudessa kulmassa järveä ja haimme puuttuvia kaloja kukkoon. Tasamatalat ja hitaasti syvenevät reunat olivat aivan tyhjiä, mutta lopulta löysimme heti rannasta jyrkempänä putoavan rinteen ja syönti jatkui alkupäivän kaltaisena - ainakin minulla ja Mitrillä. Jukka löysi nopeasti unelmiensa luukut ja nosti kymmeneen minuuttiin kahdesta reiästä reilusti 30 appuraista. Pikkulampien gurukeisari oli jälleen iskenyt. Viime vuonna värikoukuilla ja nyt myös tapsilla, niin vaikealta kuin se tuntuikin oli pakko tunnustaa, että päihin tuli jälleen kerran.

Lopulta järki voitti tunteen ja likomärät haalarit oli aika kävelyttää autolle. Matkalla koettiin kevyitä jännityksen tunteita,. Keskellä pikkujärveä oli 50X50m alueella harmaata jäätä. Olimme tullessa paikan kiertäneet, mutta nyt väsy painoi ja jalka halusi kuljettaa miehen autolle mahdollisimman lyhyttä tietä. Jukan painaessa liukuesteensa tukevasti harmaan jään pintaan kuului epämielyttävä narahdus. Varovainen koeporaus tukevamman jäänpuolelta osoitti, että harmaa jää ei ollut kuin n 3 senttiä paksua. Kun totuus paljastui löysi katse nopeasti heikolta jäältä myös pieniä avantoja. Onneksi jäällä ei ollut lunta - muuten olisi siloneulan ensimmäinen dorkauinti ollut enemmän kuin lähellä. Kuivana autolla oli kuitenkin helppo todeta - tästä on hyvä jatkaa, ehkä jo ensiviikolla.

  • Kalastusaika klo 10 - 15
  • Sää: +2 astetta, sankka sumu joka klo 13.30 vaihtui piinaavaksi vesisaateeksi, jäätä n. 8cm
  • Saalis yht. n.2,1kg ahvenia (Jukka 63kpl, Teemu 26kpl, Mitri 19kpl)

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit