Rapaisia hetkiä Heinolan suunnalla 28.12.

Huh heijaa mikä keikka tuli tehtyä. Pilkkikuume on kumma tauti - se saapuu kuin saksalainen tavarajuna marraskuun puolenvälin kieppeillä eikä hellitä ennenkuin kaira korisee vasten ensijäitä. Tänä vuonna tuo pirullinen tauti ajoi meidät aina Heinolaan saakka. Tai sen piti ajaa, mutta karttapaikan palvelulta valitsemamme pikkulammet sattuivat riemuksemme olemaan istarilätäköitä ja auton keula kääntyi uusien suunnitelmien hahmottuessa Lusintien varren lammikoille.

Suunnistus oli jotakuinkin todella hankalaa, kun kenttien katveessa yritin selvittää mitrin puhelimen ja googlemapsin avulla reittiä valitsemillemme lutakoille. Useiden harharetkien ja epäuskon täyttämien mökkiteiden jälkeen saimme kuitenkin auton tienvarren levennykselle parkkiin. Verhouduimme univormuihin ja ryvimme läpi lepikon ensimmäiselle lammelle. Jäätä tuntui olevan kohtuullisesti mutta katseen noustessa kohti "ulappaa" paljastui uuden jään nopeasti alkava reuna.
Uutta jäätä korkkaamassa - n. 5cm terästä alla

Pilkimme hetken tuloksetta turvallisella puolella jäänlaitaa, mutta varovaisten kokeilujen onnistuttua ja n. 5 senttinen tukeva teräsjää allamme päätimme vaihtaa Isomman lammen Vähäisemmäksi ja tallustelimme jäätä epäilevästi tarkkaillen vastarannalle. Koko stadi oli lähtöpäivää edeltävän lauantaina ollut tyhjänä toukista ja puolijäisellä suolla kairat olalla kompuroidessamme ehdimme vaihtaa ajatuksen jos toisenkin värikoukkujen purevuudesta näissä vesissä.

Toinen lampare vaikutti ensimmäistä lupaavammalta ja nopeasti mitri nostikin reippaan 100 grammaisen ahvenen ihastelemaan kirkasta pakkaspäivää. Nopeasti kuitenkin selvisi, että ylhäällä kaarteleva korppi ei tulisi näkemään ennen näkemättömiä tuulimyllytalkoita. Ulkoilma teki kuitenkin gutaa ja hernekeitto maistui hernekeitolta. Kalastuksen autuus ei ole kalatapahtumissa vaan niissä hetkissä joina pää on vapaa muista ajatuksista.



Pari pannukarkeaa

Värikoukkuun hairahtanut lampipuikkari


Kalaakin toki saatiin - tai tarkemmin Jukka ja Mitri saivat. Jukan värikoukkua puri noin kiloinen pikku puikkari ja valon jo vähetessä molemmat onnistuivat nostamaan jäälle reilusti parisataset kauniit lampiahvenet. Uusien lampien kiro onkin juuri siinä, että tuntemattomien vesien kartoitus ottaa ilman tuuria vähintäänkin yhden päivän. Niinpä onnelliset kalamiehet pääsivät kotimatkalla taas spekuloimaan paikkavalinnoilla ja mahdollisilla tästä lammestakin otettavissa olevilla suurkaloilla.

Autossa olin siis ainut kalaton. Uudet suunnitelmat kuhan, matikan, ahvenen, siian, hauen, lahnan, kalamaratonin ja kaiken muun kalastukseen liittyvän suhteen saivat parin tunnin ajelun sujumaan nopeammin kuin stadilaisen bussimatkan. Kotona muutamankin kalan arvo kasvoi huimasti laurin katsellessa perkausta ja pojan uuniahvenen ja curryhauen herkuttelua katsellessa.

Matka kohti stadia on alkanut

Kiitos hienoista hetkistä Iso-Rapanen

Intialaista curryhaukea - nam!

  • sää -10 astetta, tyyntä, pilvisyys 0/10
  • kalastus aika 10.30-15.30
  • saalis Jukka: 1 hauki 2 ahventa Mitri: 2 ahventa Teemu: -

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

Vuoden suosituimmat tekstit