Mammamateita 9.2.2009
Viime vuotisen heikon jäävuoden jälkeen suunta kävi pitkästä aikaa mademestoille. Matkasimme Mikon kyydissä Otaniemen ABC-helvetille, josta poimimme Mitrin kyytiin. Tästä suunta kääntyi kohti länttä ja jokisuuta josta mateita oli aikaisempina vuosina yhytetty lähes joka reissulla.
Perille saavuimme valoisan vielä vallitessa. Tallustelimme jäälle mannerheimintien levyistä polkua pitkin ja eteemme aukesi tuttu näky - kirkaan värisiä haalareita riitti laskettakasi molempien käsien sormille. Porasimme reiät aikaisempina vuosina otolliseksi osoittautuneeseen kohtaan ja yllätyimme jään ollessa vain n. 10 senttistä. Harat ja ryöstäjät alkoivat läpsytellä pohjaa silakkafileillä syötitettynä ja usko kalan saantiin oli kova.
Ensimmäiset kontaktit kalaan osuivat omalle kohdalleni, mutta painon tunne ei kahden ensimmäisen tärpin jälkeen realisoitunut kalana jäänpinnalle. En tiedä mitä teen väärin, mutta kalojen ylössaantiprosentti suhteessa kontakteihin on luokattoman huono. Jukka valui nopeasti samoille spoteille ja jälleen kerran kävi niin, että madekeisari nosti ensimmäisne maastopuvun jään päälle. Tyylikäs 1.1 kiloinen kala oli nätisti harassa kiinni leuan alta.
Kauaa ei tarvinnut odotella seuraavaa kalaa vaan pian onnistuin pitkän tauon jälkeen nostamaan 1,2 kiloisen kalasen ylös sohjon täyttämästä reiästä - hetki tämän jälkeen toinen hiukan edellistä pienempi made löysi reittinsä keittoaineeksi. Päivä oli ainakin omalta osaltani pelastettu. Mitri ja Mikko jatkoivat vielä hetken tyhjän pilkkimistä, kunnes mikon "VIHDOINKIN" ääni paljasti madeneitsyydeen menettämisestä. Reilu kiloinen pötkö jäi illan viimeiseksi ja syönti taittui tyhjyydeksi heti seitsemän jälkeen. Kotona paljastui vielä iloinen yllätys kun omat kalani ja jukan made paljastuivat mätimammoiksi. Maistui muuten mäti aika gourmeelta - suosittelen.
Perille saavuimme valoisan vielä vallitessa. Tallustelimme jäälle mannerheimintien levyistä polkua pitkin ja eteemme aukesi tuttu näky - kirkaan värisiä haalareita riitti laskettakasi molempien käsien sormille. Porasimme reiät aikaisempina vuosina otolliseksi osoittautuneeseen kohtaan ja yllätyimme jään ollessa vain n. 10 senttistä. Harat ja ryöstäjät alkoivat läpsytellä pohjaa silakkafileillä syötitettynä ja usko kalan saantiin oli kova.
Ensimmäiset kontaktit kalaan osuivat omalle kohdalleni, mutta painon tunne ei kahden ensimmäisen tärpin jälkeen realisoitunut kalana jäänpinnalle. En tiedä mitä teen väärin, mutta kalojen ylössaantiprosentti suhteessa kontakteihin on luokattoman huono. Jukka valui nopeasti samoille spoteille ja jälleen kerran kävi niin, että madekeisari nosti ensimmäisne maastopuvun jään päälle. Tyylikäs 1.1 kiloinen kala oli nätisti harassa kiinni leuan alta.
Kauaa ei tarvinnut odotella seuraavaa kalaa vaan pian onnistuin pitkän tauon jälkeen nostamaan 1,2 kiloisen kalasen ylös sohjon täyttämästä reiästä - hetki tämän jälkeen toinen hiukan edellistä pienempi made löysi reittinsä keittoaineeksi. Päivä oli ainakin omalta osaltani pelastettu. Mitri ja Mikko jatkoivat vielä hetken tyhjän pilkkimistä, kunnes mikon "VIHDOINKIN" ääni paljasti madeneitsyydeen menettämisestä. Reilu kiloinen pötkö jäi illan viimeiseksi ja syönti taittui tyhjyydeksi heti seitsemän jälkeen. Kotona paljastui vielä iloinen yllätys kun omat kalani ja jukan made paljastuivat mätimammoiksi. Maistui muuten mäti aika gourmeelta - suosittelen.
- kalastusaika 17.15-21.00
- sää: Pilvisyys 0/10, ilma -1 aste, tuuli: täysin tyyni
- saalis: Mikko: 1.1kg, Jukka 1,1kg, Teemu 1,2kg ja 0,9kg, Mitri -
Kommentit