Pilkkikauden korkkaus - nuuksion ylängollä 19.12.2009

Toivo, epäusko, epätoivo ja totaalinen masennus - tässä järjestyksessä on viimevuosina liikkunut pilkkijän mieli ensijäitä odotellessa. Siksipä mekin olimme suunnitelleen joulunalus viikonlopulle kauden päättävää taimenreissua, mutta armas luonto oli kerrankin päättänyt toisin. Pakkanen kipristeli talvifillaroijan poskia viikolla siihen malliin, että kantavaa jäätä löytyisi jostainpäin Etelä-Suomea ainakin kolmen (yli)innokkaan pilkkimiehen verran.

Tsiisus mikä avauskeli!

Kun lauantaiaamu lopulta aukesi ja mittari makasi tiukasti 15:sta miinuscelssiuksessa hiipi mieleen jo pieni pakkaskammo. Perinteisesti kauden ekat reissut on kuitenkin tehty mukavassa pikkupakkasessa ja sormet ovat tottuneet tasaisesti kylmään kohti keskitalven öisiä madematkoja. Odotus autossa oli kuitenkin tuttu ja kuten aina odotukset täysin epärealistiset ja ylimitoitetut. Olimme haarukoineet tuttujen blogistien kirjoituksia, omia kokemuksia ja karttapaikkan osoittamaa huikeaa lampimäärää parinkymmenen kilometrin säteellä. Viimeisinä vuosina aloitus on tapahtunut usein Nuuksion lammilla ja niin tänäkin vuonna, vaikka kohde ei ollutkaan aivan sama.

Suloista jään rouhetta ekakertaa pilkkikaudella 09-10

Lopulta hyppäsimme ulos autosta tutuilla sienestysmailla. Pakkasmittari lojui -17:sta asteessa, mutta muuten keli oli kuin postikortista. Pilvetön taivas, täysin tyyni luonto ja pitkään jatkuneen pakkasen koristamat puiden oksat siivittivät matkaamme useamman vesialueen yli kohti pääkohdettamme. Ensimmäiset testireiät todistivat jään paksuudeksi n. 10senttiä ja iloisina tästä matka sujui vielä entistä ripeämmin. Matkalle ihmettelimme miksi kalastus näillä alueilla on jäänyt aina niin vähälle. Vieri vieressä sijaitsevat lammet mahdollistaisivat kesäisin todella hyvät puitteet patikoinnille ja ahventen metsästykselle. Ja kuten huhut ja viidakkorummut aina, niin myös tarinat näidenkin lutakoiden asukeista saavat selkäpiin kananlihalle

Hiljainen tienoo - ai että sitä rauhaa...

Lopulta laskeuduimme viimeiset askeleet ja olimme valmiita aloittamaan uuden pilkkikauden. Jukka ja Mitri jatkoivat kohti lammen toista päätä ja kaikkein malttamattomin meistä kairasi ekat reiät sille kohdalle, mistä jäälle laskeutui. Ja niiden ekojen reikien kairauskin otti aikansa sillä kairan terät olivat arktisessa syväjäässä ja kieltäytyivät avaamasta taivaiden portteja helvetilliseen syöntipurskeeseen. Lopulta sormi verillä ja puolet Jukan herkullisesti piparminttuteestä kairan sulattamiseen käytettyäni laskin tapsipilkkini ensimmäistä kertaa petojen katseltavaksi.

Mitään ei tapahtunut. Ei vaikka lammen toinen pääty muistutti kohta jo emmentaalin pintaa. Samalla tähyilin sadan metrin päähän Jukkaa ja Mitriä joiden eleet ja kehonkieli viestittivät tolaltaan lipsahtaneesta mielentilasta. Aina puhutaan kalastuksesta rauhallisena ja rentouttavana harrastuksena jonka aikana ajatus lepää ja mieli virkistyy. Nyt todistettiin kuitenkin taas sitä toista puolta; kauden eka pilkkireissu, vuoden aikana kertyneet odotukset ja paineet, täydellinen radiohiljaisuus, verta vuotava sormi ja siimat kokoajan säkkyrällä - vähemmästäkin sitä on mielenterveyksiä menetetty.

Kuusituumaa kaunista ruotsalaista designia

Toisella rannalla näin Jukan nostavat ekat kalat jäälle ja juoksin lämpimikseni hakemaan tuoreimmat tipsit ja ihailemaan lampiahvenen jaloa ulkomuotoa. Kalat nousivat värikoukulla tottakai kuten värikoukkukeisarin tapoihin kuuluu. Into nousi heti asteella ja pian myös omalle kohdalle osui ensimmäinen kaunis ahven joka piristi mieltä enemmän kuin hevoskuuri valiumia. Samasta reiästä nousikin perä perää seitsemän kalaa ja tästä alkoi koko kolmikon tasaisena jatkuva loppupäivän syönti.

Välillä syönti tasaantui hetkeksi vain alkaaksen pian uudestaan. Vain muutamasta luukusta nousi kuitenkin useampia kaloja kuin kaksi. Alkukaudesta olemme tottuneet nostamaan kukkokalat aivan rantapuiden katveesta, mutta tässä syvässä ja kirkasvetisessä lammessa kalat majailivat poikkeuksetta yli viiden metrin syvyydessä. Aivan keskelta lampeakin n. 14 metristä nousi kaloja, mutta ennakko-odotuksista huolimatta yhtään pannukarkeaa ei jäälle noussut. Usko siihen, että isompaakin kalaa jään alla majailee on reissun jälkeenkin kuitenkin kova, sillä kukkokaloiksi appurat olivat jopa hiukan liian isoja. Täysin kääpiöitynyt kanta ei siis varmasti ole.

Päivän saldo - 3,5kg ahventa tasaisesti kolmeen mieheen

Helvetin hyvä reissu helvetin hyvässä seurassa

Lopulta kaloja laskiessamme totesimme reissun täyttäneen kirkkaasti asetetut toiveet, vaikka epärealistiset haavemme eivät taaskaan toteutuneet. Pimeän laskeutuessa kävelimme viimeistä yli viimeisen järven selän ja mutustelimme mielissämme mukavaa fiilistä. Kotona aineksista riitti mukavasti kahden kalakukon täytteeksi ja Maaretin ilomantsilaisen salainen resepti päätyi myös Lassilalaisen keittiön opasteeksi. Sopiva määrä vettä reseptissä tosin aiheutti allekirjoittaneelle hivenen vaikeuksia ja leipätaikinan oikean koostumuksen hakeminen palautti reissulla rentoutuneen mielen normaali tilaan - herkkua oli, tosi herkkua!

  • kalastusaika 11.30-15.30
  • sää -15 astetta, pilvisyys 0/10, jäätä n.10cm lunta jäällä <5cm
  • saalis: ahvenia yht. 3,5kg (Jukka 25kpl, Mitri 25kpl, Teemu 21kpl)

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit