Aprillia syö silliä - paluu siikajuurille 1.4.2010
Siian onginta alkoi osaltamme reilut viitisen vuotta takaperin kaikille tutulta Lauttasaaren ottipaikalta Sisä-Hatulla. Silloin usko siian saannin vaikeuteen ja Hattujen ylivoimaan kalapaikkana oli vankkumaton. Väen paljous ja muutaman varman kalan reissut olivat tuttuja ja vasta useamman vuoden onkimisen jälkeen laajensimme reviiriämme muualle kaupunkiin.
Tänään luulemme tietävämme, että siikaa saa tähän vuoden aikaan stadista oikeastaan mistä rannasta tahansa, kunhan pohjan laatu ja syvyys ovat edes vähän sinnepäin. Hyviä ja jopa loistavia reissuja on takan lännestä itään, mutta pihliksen ja melkin välistä jylistävät kerrostalot avaavat Hatut aina reilusti ennen muita kohteitamme. Siltojen alla on vielä kalastettu niin paljon, että keväisen ulkomeren tuoksut ja muutolintujen kotiinpaluulta kaikuvat äänet saattelivat meidät pitkästä aikaa tutuille rannoille.
Edellisviikonlopun Mitrin kaksi komeaa kalaa mielessä kiristimme Jukan kanssa askelta tiheämmäksi tajutessamme, että Sisä-Hatun ns. parempi puoli oli viikon kuluessa auennut ja jostain käsittämättömästä syystä rannalla ei näkynyt yhtä ainoaa vapaa pystyssä. Pian tökimme vapojamme rantajäähän pystyyn ja pystyimme jo maistamaan graavatun stadisiiaan ylevän maun kielellämme. Pian rannan suunnassa näkyi suuri reppu ja hivenen etukenossa puolijuoksua lähestyvä hahmo - Mitrinkin ajatus oli selvästi samansuuntainen. Tästä illasta ei kalatta selvitä!
Joskus totuus kuitenkin koskee - koko illan aikana vain Jukalla oli päivän selvä siikakontakti. Vapa säksätti ja siimaa juoksi selvän hopeakyljen vetämänä kirkkaaseen syvään, mutta varmaa siika rannalle kelatessa edellisvuotinen tapsi poikkesi ilmeisesti kivenreunaan ja kala jäi vain haaveeksi. Myös Mitrin kulkuset kilisivät kertaalleen varmalle kalalle, mutta edes hellyttävä toive ei saanut kalaa nielaisemaan tarjottua matoa vaan kala, liekö vaikka kampela, jatkoi matkaansa eri osoitteeseen kuin me.
Kalaa ei siis tullut - aika poikkeava siikareissu siis. Tosin alkukaudesta näitä tulee aina kohdalle muutamia. Ehkä eniten jäi silti harmittamaan kaikkien kolme kameran kotiin jäänti. Tumma merta ja taivasta vasten ajelehtivat vitivalkoiset jäälautat olisi ollut hauska talleentaa muuallekin kuin muistin syövereihin. Keväinen meri pettää harvoin ja sen kauneutta voi välillä vain ihmetellä. Vielä ennen avovesikauden alkua olisi tarkoitus ehtiä ihmettelemään nuuksiota jään päältä. Saa nähdä kuinka käy.
Tänään luulemme tietävämme, että siikaa saa tähän vuoden aikaan stadista oikeastaan mistä rannasta tahansa, kunhan pohjan laatu ja syvyys ovat edes vähän sinnepäin. Hyviä ja jopa loistavia reissuja on takan lännestä itään, mutta pihliksen ja melkin välistä jylistävät kerrostalot avaavat Hatut aina reilusti ennen muita kohteitamme. Siltojen alla on vielä kalastettu niin paljon, että keväisen ulkomeren tuoksut ja muutolintujen kotiinpaluulta kaikuvat äänet saattelivat meidät pitkästä aikaa tutuille rannoille.
Edellisviikonlopun Mitrin kaksi komeaa kalaa mielessä kiristimme Jukan kanssa askelta tiheämmäksi tajutessamme, että Sisä-Hatun ns. parempi puoli oli viikon kuluessa auennut ja jostain käsittämättömästä syystä rannalla ei näkynyt yhtä ainoaa vapaa pystyssä. Pian tökimme vapojamme rantajäähän pystyyn ja pystyimme jo maistamaan graavatun stadisiiaan ylevän maun kielellämme. Pian rannan suunnassa näkyi suuri reppu ja hivenen etukenossa puolijuoksua lähestyvä hahmo - Mitrinkin ajatus oli selvästi samansuuntainen. Tästä illasta ei kalatta selvitä!
Joskus totuus kuitenkin koskee - koko illan aikana vain Jukalla oli päivän selvä siikakontakti. Vapa säksätti ja siimaa juoksi selvän hopeakyljen vetämänä kirkkaaseen syvään, mutta varmaa siika rannalle kelatessa edellisvuotinen tapsi poikkesi ilmeisesti kivenreunaan ja kala jäi vain haaveeksi. Myös Mitrin kulkuset kilisivät kertaalleen varmalle kalalle, mutta edes hellyttävä toive ei saanut kalaa nielaisemaan tarjottua matoa vaan kala, liekö vaikka kampela, jatkoi matkaansa eri osoitteeseen kuin me.
Kalaa ei siis tullut - aika poikkeava siikareissu siis. Tosin alkukaudesta näitä tulee aina kohdalle muutamia. Ehkä eniten jäi silti harmittamaan kaikkien kolme kameran kotiin jäänti. Tumma merta ja taivasta vasten ajelehtivat vitivalkoiset jäälautat olisi ollut hauska talleentaa muuallekin kuin muistin syövereihin. Keväinen meri pettää harvoin ja sen kauneutta voi välillä vain ihmetellä. Vielä ennen avovesikauden alkua olisi tarkoitus ehtiä ihmettelemään nuuksiota jään päältä. Saa nähdä kuinka käy.
- kalastusaika 16-19.30
- +7 astetta, itätuulta n. 7m/s, pilvisyys 4/10
- saalis: -
Kommentit
kari