Hyvässä sadussa on onnellinen loppu - madekauden avaus 5.2.2011

Kun muut puhuvat ja retostelevat hän tekee, toisten purnatessa ja naristessa kuka mistäkin hän jatkaa hammasta purren eikä valita. Jokainen sana, jokainen teko ja jokaikinen ele herättävät luottamusta ja uskoa siihen, ettei hän haluaisi pahaa kenellekään - vielä 200 000:nen pohjanpöläytyksen jälkeenkin madereissuhuumori on ainakin päälisin puolin kunnossa. Hän on Mitri Häkkinen - Siloneulan selkäranka ja sielu.

Vuoden ensimmäiset mystiset madehetket

Kun lauantain pakkauduimme autoon oli Mitrin piina kestänyt jo yli viisi vuotta. Sinä aikana matikoita oli noussut reissuillamme jäälle toistakymmentä, mutta herra Häkkisen kalakirjanpitoon ei ollut rekisteröity yhtäkään varmaan kalakontaktia. On ymmärrettävää, että apina selässä alkoi olla aika rötjäke - King Kong luokkaa ja kun vielä heikkoina hetkinä läpi vuoden sivalsimme Jukan kanssa arkaan paikkaan epäreilusti oli ensireissulla kaikkien osalta tavallista enemmän jännitystä.

Kävellessämme pelipaikoille alkoi viime vuoden tuska palailla mieliin tuttujen maisemien ja laskevan auringon ripotellessa suolaa avonaiseen haavaan. Pilkkipaikalla riemastuimme kuitenkin edellisiltaisista verijäljistä, jotka todistivat mateiden läsnäolon jääkannen alla. Kairaaminen oli työlästä, mutta reikä reiän jälkeen juustotimme ennestäänkin reikäistä aluetta saamatta kuitenkaan kontakteja toivottuihin kaloihin. Oli helppo kuvitella tasainen veden alainen tasainen tömina ja harojen alta nouseva pölypilvi, mutta jo tunnin jälkeen mielessä alkoi kummitella viimevuotinen trauma. Samassa Mitrin terävä ääni ja epäuskoinen ilme tyhjän haran noustessa pintaan paljasti vuoden ensimmäisen varman kalakontaktin.

Ja hiljaisuus laskeutui jälleen. Jutustelukin alkoi muuttua yksittäisiksi urahduksiksi ja vain alkava sade, tuuli ja pari itsesuojeluvaistotonta kelkkailijaa katkaisivat monotonisen liikkeen ja hiipuvan toivon. Jossain välissä pari tuttuakin valui paikalle, mutta ilta tuntui kirotulta. Olimmeko liikkellä liian aikaisin? Joutuisiko Mitri jälleen pettymään?

Jokainen kaunis satu ansaitsee onneksi onnellisen lopun, prinsessa saa prinssissä, iso kilipukki sinkoaa peikon kauas pois ja rohkea metsästäjä pelastaa viattoman punahilkan suden kidasta. Yritys palkitaan ja hyville tapahtuu mukavia asioita. Niinpä jäniksen vuonna 2011, 5. päivä helmikuuta kello 19.12 Mitrin toivon ja pelon sekainen ääni ilmoitti kalan olevan kiinni. Ryntäsimme Jukan kanssa salamana pystyyn ja kompastelimme kohti vuosien saatossa rakkaaksi tullutta hahmoa. Ennenkuin pääsimme paikalle näimme pitkän mustan hahmon nousevan jäälle ja Mitrin itsesäätelyn pettävän täysin - mitä kauemmin joutuu odottamaan sen paremmalta onnistuminen tuntuu. Lapsen riemu on kaunista, mutta niin on raavaan pilkkijänkin.

287 342 ja se on siinä - syöttikoukku siististi huulessa

1,7kg

Hieno mies ja helpottunut virne

Elämänpisteellä oli painoa komeasti 1,7kg ja samalla vuosien herjat ja sivallukset oli historia Mitrin kiilatessa kärkeen siloneulan madesarjassa. Meni monta minuuttia ennenkuin tajusimme kalan olleen kiinni vain haran yläpuolella roikkuvassa syöttikoukussa. Ehkä morri tai syöttipilkki olisikin ollut päivälle se järkevin vaihtoehto. Heti mitrin kalan jälkeen Jukan momentum kariutui kahteen hutivetoon ja yhteen putkessa karanneeseen pikkukalaan - luultavasti kyseessä oli sama yksilö. Oma onnenhetkeni koitti myös ennen kahdeksaa kuin hiuksen hieno paino aikaansai vastaiskun, jonka ansiosta siirsin oman made-ennätykseni huikeaan 1,4 kiloon. Myös tämä kala oli kiinni vain syöttikoukussa.

Ilta oli kuitenkin eittämättä Mitrin, ensimmäisen jälkeen toinen, kolmas, neljäs ja viides tulevat taatusti helpommin ja ensireissulla paino hartioilla on niin paljon kevyempi, että herran kannattaa ostaa ankuri, ettei nouse taivaisiin kuumailmapallon tapaan. Ei siis muuta kuin kohti uusia iltoja - pari viikkoa hyvää aikaa on vielä jäljellä!

Kohti uusia iltoja

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

  • kalastusaika 17.15-21.30
  • ilma -1 astetta, tuuli 6m/s, jäätä 75cm (kohvaa, lunta, vettä, jäätä)
  • saalis: Mitri 1,7kg + tärppi, Teemu 1,4kg, Jukka 3 kontaktia (sama kala?)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Vielä näin jälkikäteen, kiitos hyvästä seurasta tälläkin reissulla. Oli hienoa olla paikalla todistamassa Mitrin elämänpinnaa ja saamamiehen iloa. Lisää samanlaista toivotellen,

Jari

Vuoden suosituimmat tekstit