Madekausi pakettiin - munapataa kaikilla mausteilla 22.2.2011
Viikossa on seitsemän päivää, aurinko nousee aamulla, talven jälkeen tulee kevät ja madetta pilkitään helmikuun kolmena ekana viikkona. Elämä koostuu rutiineista, asioista joita toistamalla luodaan raamit omalle olemiselle ja joiden sisältä poistuminen aiheuttaa joko onnea tai ongelmia.
Tällä madekaudella raamimme laajenivat hiukan uusien paikkojen ja muutaman kivan kalan myötä, mutta kalastusaika on yhä sementoitunut samoille päiville kuin aikasemminkin. Niinpä vuoden viimeinen reissu tehtiin pitkän pakkasjakson ennusteiden mukaan hiukan hellittäessä. Pääsimme matkaan hiukan tavallista myöhemmin ja kun pimeydessä pakkauduimme pilkkivaatteisiin pakkanen paukkui jo 17:sta asteessa.
Pienen kävelyn jälkeen saavuimme jo miehitetylle kalapaikallemme ja porasimme ensimmäiset reiät viikossa reilusti tiivistyneeseen jäähän. Vieressämme vanhat herrat juttelivat kalansaanniin vaikeudesta ja muistelivat niitä onnen iltoja menneessä, kun kalaa vielä riitti ja saalistakin nousi tasaisesti kaikille yrittäjille. Toki omassa lapsuudessanikin Pelle Hermanni oli elossa, kesällä paistoi aina aurinko ja ydinperheet elivät onnellisina hyvinvoivassa lamasuomessa, mutta näillä mietteillä taitaa silti valitettavasti olla ainakin karhunosa totuutta.
Onko syynä sitten kalastuspaine, vesistön nykytila vai kalastajien taitamattomuus, mutta tätä iltaa ei todellakaan kirjattu kalamuistioihin sinä menestyksekkäimpänä. Oma intonikin oli vähän niin sun näin ja usko onnistumiseen oli aika minimaalinen. Tätä mielialaa vielä lisäsi ohikulkevilta pilkkijöiltä kuuluneet apeat urahdukset ja katseet ja turinat alkoivatkin tähyillä jo aurinkoisiin kevätpäiviin ja kesäisiin hetkiin, jolloin hiki valuu pitkin selkää ja koho sukeltaa syvälle saastaisen veden syliin.
Lopulta palasimme omien tuttujen raamien sisään ja lopetimme kauden samoille jalansijoille kun aina ennenkin. Jo valmiina astumaan lämpimään autoon jutustelimme kahden ohikulkijan kanssa. Saimme jälleen oppitunnin siitä, että toivottamalta tuntuva päivä voi jossain lähellä olla jonkun lottovoitto. Kahden urhon parivaljakko oli nostanut jäälle likeltä liki kymmenkunta kollia, joiden maiti oli valunut jäälle. Kalat olivat osuneet syötittömään ryöstäjään, joten kutu oli ainakin näillä kaloilla ollut parhaimmillaan. Aika, paikka ja oikeat välineet - onnistumisen kolmiyhteys oli osunut taitureilla hyvin kohdilleen.
Meille ei kalaa siis tullut, mutta kun löntystelimme autolle oli itselläni kylmempi kuin pitkään aikaan kalassa. Näpit anoivat armoa, varpaat rukoilivat pelastusta ja värisevä keho huusi vapautusta ulkoilmasta. Syykin tähän selvisi kun auton mittari ilmoitti pakkasasteiden määräksi -24. Kesäisen Keravanjoen +34 vai helmikuisen madereissun -24 - nämä ovat olleet lämpötila huiput viimeiselle vuodelle.
Seuraavaksi kalarutiinit jatkuvat kevätpilkin, siianonginnan ja kalamaratonin merkeissä. Ehkä kurottelemme kuuta ja rikomme perinteitä tai sitten tyydymme olemaan luovia hyväksi havaittujen raamien sisäpuolella. Avovesi väikkyy jo mielessä, jäälauttojen rutina vasten rantakiviä ja sulavan jäähileen helinä niiden reunoilla alkavat vallata alaa kalaunelmissa. Kevättä on jo ilmassa ja ehkä kesääkin...
Tällä madekaudella raamimme laajenivat hiukan uusien paikkojen ja muutaman kivan kalan myötä, mutta kalastusaika on yhä sementoitunut samoille päiville kuin aikasemminkin. Niinpä vuoden viimeinen reissu tehtiin pitkän pakkasjakson ennusteiden mukaan hiukan hellittäessä. Pääsimme matkaan hiukan tavallista myöhemmin ja kun pimeydessä pakkauduimme pilkkivaatteisiin pakkanen paukkui jo 17:sta asteessa.
Pienen kävelyn jälkeen saavuimme jo miehitetylle kalapaikallemme ja porasimme ensimmäiset reiät viikossa reilusti tiivistyneeseen jäähän. Vieressämme vanhat herrat juttelivat kalansaanniin vaikeudesta ja muistelivat niitä onnen iltoja menneessä, kun kalaa vielä riitti ja saalistakin nousi tasaisesti kaikille yrittäjille. Toki omassa lapsuudessanikin Pelle Hermanni oli elossa, kesällä paistoi aina aurinko ja ydinperheet elivät onnellisina hyvinvoivassa lamasuomessa, mutta näillä mietteillä taitaa silti valitettavasti olla ainakin karhunosa totuutta.
Onko syynä sitten kalastuspaine, vesistön nykytila vai kalastajien taitamattomuus, mutta tätä iltaa ei todellakaan kirjattu kalamuistioihin sinä menestyksekkäimpänä. Oma intonikin oli vähän niin sun näin ja usko onnistumiseen oli aika minimaalinen. Tätä mielialaa vielä lisäsi ohikulkevilta pilkkijöiltä kuuluneet apeat urahdukset ja katseet ja turinat alkoivatkin tähyillä jo aurinkoisiin kevätpäiviin ja kesäisiin hetkiin, jolloin hiki valuu pitkin selkää ja koho sukeltaa syvälle saastaisen veden syliin.
Lopulta palasimme omien tuttujen raamien sisään ja lopetimme kauden samoille jalansijoille kun aina ennenkin. Jo valmiina astumaan lämpimään autoon jutustelimme kahden ohikulkijan kanssa. Saimme jälleen oppitunnin siitä, että toivottamalta tuntuva päivä voi jossain lähellä olla jonkun lottovoitto. Kahden urhon parivaljakko oli nostanut jäälle likeltä liki kymmenkunta kollia, joiden maiti oli valunut jäälle. Kalat olivat osuneet syötittömään ryöstäjään, joten kutu oli ainakin näillä kaloilla ollut parhaimmillaan. Aika, paikka ja oikeat välineet - onnistumisen kolmiyhteys oli osunut taitureilla hyvin kohdilleen.
Meille ei kalaa siis tullut, mutta kun löntystelimme autolle oli itselläni kylmempi kuin pitkään aikaan kalassa. Näpit anoivat armoa, varpaat rukoilivat pelastusta ja värisevä keho huusi vapautusta ulkoilmasta. Syykin tähän selvisi kun auton mittari ilmoitti pakkasasteiden määräksi -24. Kesäisen Keravanjoen +34 vai helmikuisen madereissun -24 - nämä ovat olleet lämpötila huiput viimeiselle vuodelle.
Seuraavaksi kalarutiinit jatkuvat kevätpilkin, siianonginnan ja kalamaratonin merkeissä. Ehkä kurottelemme kuuta ja rikomme perinteitä tai sitten tyydymme olemaan luovia hyväksi havaittujen raamien sisäpuolella. Avovesi väikkyy jo mielessä, jäälauttojen rutina vasten rantakiviä ja sulavan jäähileen helinä niiden reunoilla alkavat vallata alaa kalaunelmissa. Kevättä on jo ilmassa ja ehkä kesääkin...
Madekausi meidän osalta paketissa- kalastusaika: 19.00-22.00
- ilma -17..-25, tuuli - jäätä ihan saatanasti
- saalis: -
Kommentit