Kuhapilkillä stadin illassa 17.3.2011
Mikäs sen rentouttavampaa kuin lähteä työpäivän jälkeen pilkille. Ainoa miinus, että kalastustunteja ei yleensä jää kovin montaa ennen pimeän tuloa. Tällä kertaa se ei haitannut, sillä tavoitteena oli hakea iltasyönnillä olevaa lähikuhaa ihan kotikaupungista. Jätimme Jukan kanssa auton parkkiin keskelle Arabian lähiötä, ja painelimme haalareissa ja kaira olalla pihojen läpi rantaan. Yllättävästi koko lahdessa oli ranta-asukkaiden silmäniloksi vain muutama hassu kalastaja. Netistä olimme lukeneet huhuja, että samaisesta paikasta oli saatu pari viikkoa sitten isojakin saaliita. Ehkä kalastajat olivat jo lähteneet paikalta kaloineen?
Luottavaisin mielin lähdimme kokeilemaan läheiseltä reimarilta. Oli vaikea löytää jäältä aluetta johon ei olisi viime päivien aikaan kairattu. Sen verran reikäjuustoa koko lahti oli. Hyvä, että stadissa on vielä porukkaa joille pilkkiminen maistuu! Viime reissuun verrattuna kairaaminen oli huomattavasti kevyempää, sillä jäätä oli ratkaisevat 20cm vähemmän. Juuri sopivasti normaalikierteiselle kairalle.
Kahden viimeisen valoisan tunnin aikana vaihtelimme tasaisesti avantoa, paikkaa, toukkia, värikoukkuja, pilkkiä, houkutusliikkeitä, pilkkimistyyliä ja kokemuksia, mutta kuhien syönti tuntui olevan hiljaista. Ääntä ei lähtenyt myöskään viereisestä umpijäässä olevasta isosta koskesta, jonka takia vesikään ei pahemmin virrannut avannon alla. Muutamalta ohikulkijalta kuulimme, että kuhat ovat karanneet uimaan jo muille vesille. Lamputkin rupesivat yksitellen syttymään rannan asunnoissa, stadin pimenevässä illassa. Meidänkin oli aika kelata siima puolalle, ja suunnata kohti kotia. Autossa puheenaiheet kääntyivät jo kevään siikareissujen puolelle. Ehkä pitkä ankara kokemusrikas pilkkikausi alkaisi väistyä kevään tieltä. Vielä kun se koski ehtisi sulaa kalamaratoniksi!
lähi(ö) kalastusta auringonlaskun alla
Luottavaisin mielin lähdimme kokeilemaan läheiseltä reimarilta. Oli vaikea löytää jäältä aluetta johon ei olisi viime päivien aikaan kairattu. Sen verran reikäjuustoa koko lahti oli. Hyvä, että stadissa on vielä porukkaa joille pilkkiminen maistuu! Viime reissuun verrattuna kairaaminen oli huomattavasti kevyempää, sillä jäätä oli ratkaisevat 20cm vähemmän. Juuri sopivasti normaalikierteiselle kairalle.
Kahden viimeisen valoisan tunnin aikana vaihtelimme tasaisesti avantoa, paikkaa, toukkia, värikoukkuja, pilkkiä, houkutusliikkeitä, pilkkimistyyliä ja kokemuksia, mutta kuhien syönti tuntui olevan hiljaista. Ääntä ei lähtenyt myöskään viereisestä umpijäässä olevasta isosta koskesta, jonka takia vesikään ei pahemmin virrannut avannon alla. Muutamalta ohikulkijalta kuulimme, että kuhat ovat karanneet uimaan jo muille vesille. Lamputkin rupesivat yksitellen syttymään rannan asunnoissa, stadin pimenevässä illassa. Meidänkin oli aika kelata siima puolalle, ja suunnata kohti kotia. Autossa puheenaiheet kääntyivät jo kevään siikareissujen puolelle. Ehkä pitkä ankara kokemusrikas pilkkikausi alkaisi väistyä kevään tieltä. Vielä kun se koski ehtisi sulaa kalamaratoniksi!
Jukka, avanto, kuhapilkki ja pimenevä Helsingin lahti
- paikka: vanhis
- kalastusaika: 17 - 19
- sää: pilvistä -1
- saalis: ei kuhaa, yksi 100g ahven
Kommentit
Aktiivista raportointia - hyvä näin!