Pettymys ruutana- ja suutaritaivaassa 22.6.2011

Ei se helpolla tänänkään vuonna näköjään onnistu. Kun lastasimme auton täyteen onkikamaa ja suuntasimme viime vuoden suutaripaikkaan olin likipitäen saletti, että olimme kalarikkaan onkiretken alussa. Viime vuoden kokemusten vankalla oletuksella istuimme autoon unohtaen samalla kaikki kalastukseen liittyvät epävarmuudet - viime vuoden kalat tulivat heinä-elokuun taitteessa vasta pimeän laskeuduttua.

Jumalavita tätä kamamäärää...

Kun vielä perillä etsimme ja löysimme helpommin kalastettavan rannan olimme tietämättämme tarttuneet korttipakan mustaan pekkaan. Toki kiinteällä rannalla oli mielyttävä istuskella laskevan auringon lämmittäessä kasvoja, mutta jo ennen puoltayötä täydellinen hiljaisuus alkoi kalvaa mieltä, epäilyksen inhottava haamu laskeutui keskuuteemme ja mukahauskuudetkaan eivät jaksaneet naurattaa normaaliin tapaan. Viime vuotiset suursorvat tai edes pienemmät särkikalat eivät kiinnostuneet edes pinnassa kelluvasta madosta vaan suurimmat mulaukset ja pinta-aktiivisuus tapahtui jossan aivan muualla.

Mäskiä tontille

Ei auttanut vaikka kukuimme paikalla yli yhteen, vain yksi hikinen särki tarrasi maissiin. Onkikamojen ja paikalle kannetun materian määrä vaikutti jälleen enemmän naurettavalta hifistelyltä kuin onkimiesten kertomalta välttämättömyydeltä. En myöskään muista, että pitkään aikaan olisin ärsyyntynyt kalattomuudesta, mutta matalalla kivisellä rannalla saatoin jopa tiuskaista muutamia tarpeettomia kommentteja - ei hyvä! Ensi kerralla olemme jossain muualla - hyvin mielin vaikka kalatta.

Ensi kerralla toisaalle...

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit