Opas- ja Onkipalvelu Siloneula palveluksessanne 11.7.2011

Millainen olisi unelmiesi kalareissu? Ehkä karibian polttava aurinko ja asiansa osaava opas sauvomassa venettä hiljakseen mangrovepensaiden katveessa. Valtavien tarponien väsytyksen lomassa voisit rentoutua siemaillen laskevan auringon alla jääkylmää drinkkiäsi ja kuunnella taustalla solisevaa puheensorinaa ja auringon paahtamien vanhojen herrojen soittamaa letkeää musiikkia. Millaistahan olisi seistä veneessä jäämeren hyllyessä syvänä allasi. Vuoroveden noustessa ja laskiessa tukikohtavuonon rannoilla olisi ehkä mukava käydä hyvässä seurassa vielä kerran läpi sitä kalauran huippuhetkeä jonka koit pumpatessasi valtavaa ruijanpallasta syvyydestä kohti vedenpintaa. Vai oletko sinä niitä jotka saavat suurimman nautinnon rauhasta ja hiljaisuudesta. Niistä hetkistä kun tunturin laelta aukeaa lumoava kauneus jonka pystyt jakamaan muutaman hyvän ystävän kanssa vain olemalla hiljaa. Alapuolella näet lammen kristallinkirkkaan kalvon läpi villien ja arvaamattomien rautujen tuikivan veden pinnan rikkinäiseksi onnelaksi.

Toisaalta opashommat ja unelmakalareissut voi hoitaa täysin toisellakin tavalla. Siloneulan Opas- ja Onkipalvelut kyyditti Järvenpään jättiläistä reissulla omalle suutarijärvelleen ja kuten arvata saattaa kaikki ei sujunut aivan käsikirjoituksen mukaan. Reissu lähti liikkeelle Jarin suutarittomuudesta ja siitä testosteronilta haisevasta uhosta ja leukojen lonksutuksesta jota muutaman hassun lääkärikalan jälkeen on harrastettu. Kuten kaikilla suurilla kalareissujentarjoajilla meilläkin homma polkaistiin liikkeelle kahvitarjoilulla - pienenä erona muihin palveluntarjoajiin seurana aloituskahveilla oli myös kaksi vaahtosammutinta jotka piiloutuivat asiakkaan nähdessään keittiön pöydän alle ja yrittivät muutenkin nonseleerata jalon kalastajan.

Seuraava erikoisuus oli siirtyminen onkipaikalle asiakkaan autolla ja ehkä kummalisinta (eksoottisinta, erikoisinta?) oli se, että matkalla onkipaikalle asiakkaan autoon siirrettiin kolme ihan helvetin isoa ja likaista kuormalavaa, jotta onkipaikasta saataisiin sellainen, että Jarikin mahtuisi onkimaan yli-innokkaiden oppaiden kuitenkin vallatessa ne ainoat ja rajalliset kalapaikat.

Perillä homma jatkui samaan malliin, paikka oli levän vallassa ja vain pieni aukko pintapaskassa tarjosi mahdollisuuden onkia. Niinpä rivakkaotteinen opas tarttui uuden karheaan, Englannin onkijoukkueenkin hyväksi havaitsemaan haaviin ja alkoi kauhoa karvaheinää rannan puolelle - seuraksena se, että laadukkaan havaksen kierteet menivät paskaksi - huippukamaa. Onneksi asiakas Käpylä korjasi tilanteen ja karmea kauhominen saattoi jatkua rikkimenneelläkin havaksella. 28.s haavillinen tarjosi yllätyksen kun paskan alta paljastui myös kala - suutari. Tässä vaiheessa turpamoottori kiihtyi ja oppaiden mielikuvissa näköpiirissä oleva suolto nostaisi kaksikon kalastutaidon arvostuksen aivan uusiin sfääreihin.

Tyylinäyte - on niitä siellä!

No ei aivan. Alkuun jotkut pikkukalat tökkivät kohoja ja isommat mulisijat (ruutanat ja suutarit) vain pelästyttelivät nostaessaan päänsä pälyilläkseen korskeita onkimiehiä. Hehkutimme pimeäntulon autuaaksi tekevää onnea ja samalla siemailimme - yllätys, yllätys - asiakkaan keittämää kahvia ja paikalle kantamia vohveleita. Yhdentoista maissa kun pimeys alkoi vallata alaa ja kohoihin vaihdettiin valokärjet alkoi kalojen jatkuva pintominen ja samanaikainen kohojen lobotomia nostamaan hikeä oppaiden selkänahkaan. Lopulta yksi kohoista sukelsi syvään ja suutari oli kiinni - oppaan vavassa.

Tyylikkäintä tärpissä oli se, että kala ui suoraa päätä asiakkaan siimoihin aiheuttaen helvetillisen siimahärdellin ja pintapaskan yhteissolmun haavin pohjalle. Ilta pimeni ja solmu ei auennut - syönti ikkuna oli auki ja opas puuskutti puulavan päällä ilman otsalamppua siimasopan kimpussa. Lopulta kamat saatiin selvitettyä - syöntiikkuna oli kiinni! Pimeys vain tiheni ja tunnelma alkoi muutua hiljaisuuden lisääntyessä oppaiden osalta jäätäväksi kypsymiseksi - lopulta myös Jarin koho liukui vauhdilla sivulla. Paino putosi harteilta - puolikiloinen sorva!

Se oli siinä sitten - kello oli yli yhden ja oppaat alkoivat kasaamaan kamojansa. Duunipäivä oli pulkassa ja asiakas yhtä huikeaa kalakokemusta rikkaampi. Asiakkaan oli aika kuljettaa oppaat yksi kerrallaan kotioville ja varmistaa ettei firman miesten kalavaatteet vaan kastu alkavassa kuurossa. Voin vain kuvitella mitä liikkui miehen mielessä auton kiitäessä kahden jälkeen Lahden motaria eteenpäin helvetillisessä vesisateessa salomoiden välkehtiessä onnistuneen kalareissun kunniaksi. Kiinnostaisiko jotakuta hyvin toteutettu kalareissu Luoteis-Helsinkiläisittäin? Ei Jumalauta!

Kommentit

Taimenmies sanoi…
Lasketaanhan lippoaminen aktiivikalastukseksi :D

Vuoden suosituimmat tekstit