Odotuksesta 4.8.2013

Yksi sana karpinonginnasta - odotus.  Jos ei nauti odottamisesta en usko, että karpinkalastukseen voi todella hurahtaa. Ensin kartoitetaan paikkoja, vertaillaan ja valikoidaan. Käydään pällistelemässä ja arvotaan kannattako aloittaa mäskäys vai ei, pitäisikö vaihtaa paikkaa. Voiko luottaa istutustietoihin, onkohan ne vielä hengissä kun tätä verkotetaankin - pitäisikö valita pienempi paikka. Lopulta paikka valikoituu ja alkaa mäskäys - näkyykö kaloja, väreileekö vesi arveluttavasti. Epäilys hiipii mukaan, kuolleita ovat kaikki - ainakin osa on uinut jo muualle. Joku siellä varmaan silti vielä on mutta minkä kokoinen?

Lopulta päästään rantaan, joku aloittaa vavoista toinen ruokkii ensin. Viimeiseksi kasataan teltat ja riippumatot, siivotaan alue ja istutaan alas. Tämä hetki on parasta koko onginnassa. Usein viikkoja kestänyt odotus päättyy ja alkaa odotus. Kaikki on tehty ja on aika rentoutua ja nauttia - ehkäpä tämän session aikana osuu. No useimmiten ei osu, ainakaan kaikille.

 Odotus alkaa...

 Odotusta...

 Odotusta...

 Odotusta...

Ihan uudella tontilla kutkuttelee tavallista enemmän. Katsee liukuu pitkin veden pintaa hakien havaintoa kalasta, ehkäpä jostain irtoaa lumme, kupliako vai epäilyttävän hiljaiset suuret renkaat. Parhaassa tapauksessa juuri siinä silmien alla, mäskillä, pinnalle kohoa suuri pää tai selkäevä liukuu takaisin veteen. Silloin tietää olevansa oikeassa paikassa. Keitetään kahvit tai duunataan safkat - jutellaan ja annetaan ajan mataa. Entä jos mitään ei edes näy? Jossain kaukana uiva sorsa näyttää etuaallolta, sorvat ovat hetken karppeja ja jokainen läsähdys kääntää onkijoiden päät kuin mangusteilla. Silloin odotetaan hämärää ja kun hämärässä ei tapahdu mitään luotetaan pimeään.

Odotusta

Jokainen sukeltaa nukkumapaikkansa täynnä odotusta. Joskus raskaan viikon jälkeen odottaa vain että saisi nukuttua pitkään, harvoin saa. Kevyen unen läpi kuulee paljon ja odottaa enemmän. Valitettavimpia ovat lepakot, etupainot ja vavan kääntäminen vedenpintaan helpottavat toki, mutta "valetärppejä" tulee aina välillä. Ja yksittäisiä piippauksia, ehkä siiman ohi uivia karppeja - sen jälkeen sydän lyö hetken hutia ja uudelleen nukahtaminen on vaikeaa. Unelmissa kaikkien uni päättyy samanaikaisesti. Lähtö - odotus on ohi, homma saa kliimaksinsa ja sekuneissa unelias ja rauhallinen tunnelma on mennyttä. Usein sählätään hiukan, varsinkin yöllä. Vapatelineeseen on helppo kompastua kun syöksyy puoliunessa teltasta vielä osittain makuupussiin kääriytyneenä. Kun kala vapautetaan ei ketään nukuta, kaikki jäävät istumaan ja supattamaan ainakin hetkeksi. Järki käskee unimaille, mutta tunne vie...

Useimmiten ohuen uniharson takaa huomaa pimeän vaihtuvan hämäräksi ilman Lähtöä, hiljaisuudessa kuulee pienetkin veden liikkeet. Viereiset makuupussit kahisevat, ensimmäinen nousee - useimmiten Jari. Toisen noustessa vaihdetaan ehkä kovaääninen ilmoitus "selkeästä" karppihavainnosta ja pian ovat viimeisetkin taas pystyssä. Aamuhämärän hetki on oma suosikkini, jos vielä saisi pyyhittyä kaiken peittävän aamukasteen pois voisi hyvillä mielin katsella kirkastuvaa päivää ja järven pinnalla kevyänä makaavaa usvaa. Tämä on myös Lähtöjen hetki. Keitetään kahvit.

Aurinko nousee, usva häviää aina niin ettei sen katoamista ehdi huomaamaan. Olo on raukea, väsyttää. Yö on takana, todennäköisyys Lähdölle on lähellä nollaa. Ympäröivin autoteiden humu on tullut takaisin, elämä jatkuu muuallakin. Leirin kasaus on reissun hiljaisin hetki, spekulointi siirtyy oman pään sisälle, välillä murahdetaan jotain eikä vastausta edes odoteta. Vavat kasataan viimeisenä, tsekataan ettei roskia jää mihinkään. Reissu on ohi.

Kiitos esivalmisteluista Jarille, tällä kertaa karpit pysyivät vedessä - kyllä niitä siellä oli, ihan varmasti. Rasti listaan - täällä on käyty ja uuden suunnitelmat tulille. Uudet vedet kutsuvat, kärsivällisyys kyllä riittää. Kausi lähestyy huippuaan. Kohta mennään taas - odotus jatkuu...

Ensikerralla toinen paikka - odotus jatkuu..

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit