Karppikauden avaus 12.-13.5.

Myöhäinen kevät kipristeli nenänpäätä ja vappuna ja vähän sen jälkeenkin piiskasi lumiräntää karpikautta innolla odottavan onkijan niskaan. Ensimmäinen karppireissu oltiin sovittu jo hyvissä ajoin, lomat duunista hoidettu ja odotukset iloisesta retkessä olivat korkealla. Olimme ajatelleet, että reissu päästäisiin tekemään jo lämmenneessä kevätsäässä vaaleanvihreiden uusien koivunlehtien havistessa taustalla. Toisin kävi

Kävellessämme syksyiltä tutuksi tulleeseen rantaan jouduimme liukastelemaan metsään suojaan jääneillä jäätiköillä. Jari oli mäskännyt viikolla räntäsateessa sormensa sinisiksi ja kevät oli historiallisen myöhässä. Puissa ei ollut edes alkavia lehtiä. Tunnelmaa tämä ei latistanut ja oli mahtavaa kävellä rantaan ja laskea kamat maahan. Ensimmäinen vartti kului kuulostellessa ja kuittaillessa Jarille aikaisista aamuista. Olisi autuus kuulua joukkoon jossa yö saapuu aikaisin ja aamusta ehtii tehdä paljon ennen muita. Itse hukun tyyneen enkä kykene nousemaan kuin pakosta.

Mr. Mäski

Kuparinen oli jo rikkoutunut ennen meidän saapumista. Reilu puolikiloa lahnaa jatkoi yhä uintiaan kun pohdimme sitä, että lahnan saanti ei vaadi vedenlämpöä. Tätä lajia on noussut vuosittain niiltä ekoilta karppireissuilta joina kohdekala on useimmiten ollut vain kaunis haave. Alkuviikon kylmä laski saalisodotuksia ja jo ennakkoon pudisteltiin päitä yön pakkasennusteelle. Kaunis kevätaurinko lämmitti silti niinä hetkinä kun raivokas pohjoistuuli ei pakkottanut laittamaan pilkkirotsia päälle. Koska reissu oli ensimmäinen panostettiin eväisiin melkein enemmän kuin kalastukseen. Tässä kevyt katsaus siihen mitä syötiin.

Keittiöntervehdys

Munkkikahvit

Lounas / Puugrillin kuiskaus

Karamellisoitu hitaasti haudutettu porsaankasler n.400g /annos
Grillattu munakoiso
Grillattu ja foliossa haudutettu Paprika hunajasitruuna oliiviöljyssä
Kasvisvartaat
Perunasalaatti

Jälkiruoka

Karppirannan lettumaakarinMuurikkaletut

Iltapala

Bratwurstia ja hapankaalia 

Lettumaakari

Jo ennen ensimmäistä ruokaa oli onnistunut tyrimään sukkani märiksi. Tämä on yksi karppikeikkojen perinne - nykyään kuljetan mukanani vähintään kaksia villasukkia ja useampia normeja.  Päällisin puolin en ainakaan itse näytä ollenkaan asiansa osaavalta onkijalta vaan lähinnä rantaan eksyneeltä hampuusilta joka tykkää nukkua teltassa. Eikä tuota osaamista taaskaan päästy minun eikä muidenkaan osalta hirveänä todistamaan. 

Onkivaatteet Kordan, Nashin, Foxin vai Prologicin katalogista?

Ootto

Yksittäiset ja hiukan pidemmät piippaukset pitivät mielen virkeänä, mutta Jarin aamuisen lahnan ja aikaisempien vuosien muistojen perusteella nämä äänet eivät hirveänä kiihkoa aiheuttaneet. Suurimmat huurraahuudot ja hymyilyt aiheutti Mitrin ostama kuvakopteri joka pörräsi auringon kullatessa. Löysimme myös nopeasti yhteisymmärryksen sille, että kopterin akkujen pienuus ei ole pelkästään negatiivinen asia.

Pimeän laskeutuessa tuli loimusi lämmittäen muuten kylmenevää ilmaa. Odotimme ja katsoimme eteemme nähden horisontin lisäksi selvästi myös tulevan kesän. Tämä vuosi tuonee taas nipun oivallisia onkireissuja ja toivottavasti löydämme aikaa. Mahdollisuuksia vetäytyä itseensä ja antaa mielen levätä. Marraskuussa olisi mainiota huomata onkineensa sopivasti ja oppineensa ehkä taas jotain uutta. Ehkä jopa löytäneensä. Marraskuussa pimeä nielee, mutta nyt kylmyys saapui jo ennen sitä. Toukokuun puolivälistä on vain hujaus Juhannukseen ja valoa riittää jo melkein läpi vuorokauden.

Juhannus?

Kun käperryin makuupussiin kuuntelemaan tuhisevaa Jaria oli jo pakkasta. Uni tuli ja vei ja edessä oli rauhallinen yö. Aina sitä silti heräilee ja vaihtaa asentoa ja silloin sen huomaa. Nenänpää aistii lämpötilanmuutoksen helposti. Yöllä pakkanen oli käynyt -7:ssä asteessa joten ainekset suureen suoltoon eivät epäilemättä olleet kaikkein otollisimmat. Herätys oli silti mieluinen. Hälytin, vieläpä minun heräsi hitaasti eloon. Kuuntelin ja olin varma, että siiman päässä lepoani häiritsi lahna. Pikkuhiljaa tahti kuitenkin kiihtyi ja kampesin itseni ylös. Kun viimein avasin oven jo hereillä ollut Jari tempaisi vapani pystyyn ja se kulma johon vapa kääntyi oli iloinen yllätys. Lipsuttelin grogseissa läpi vitivalkoiseksi kuurautuneen maan ja hymyillen otin vavan vastaan. Paine oli poissa ja kala kadonnut. Harmitus - ei suuri, mutta huomattava. Sellainen joka syyskuussa kun kauden eka on yhä saamatta alkaa muuttua helposti suuremmaksi.

Tämä jäi reissun ainoaksi kontaktiksi kohdekalaan ja illaan syömingeistä ähkyyn kupuun aamiaista tunkiessa olo ei ollut muutenkaan se kevein. Näihin nollareissuihin on jo niin kovin tottunut, että yksittäinen yhden yön nollaus on melkein normi. On Paikkoja ja on paikkoja. Ehdottomasti hienointa olisi taas vuoden tauon jälkeen löytää yksi uusi paikka, tai jopa Paikka. Onkimiseen vietettyjä päiviä ei vähennetä eliniästä sanotaan, mutta kukaan ei ole maininnut onkireissun jälkeisiä päiviä. Veikkaan, että menevät vähintään tuplana. Silloin on harvoin hyödyksi kellekään - edes itselle.

Lähdöttä kotiin...

Turpakausi on muuten myös avattu. Ei syöty makkaraa, me eikä turvat. 




Kommentit