Tää kela on paskana! - Keskikesän karppireissu 17.-18.6.2017

Alussa luotiin moraali, eettinen koodi jota noudattamalla ihmisyyden rippeet pidetään läjässä ja jota kunnioittamalla kyetään hymyilemään muille ja hyväksymään erilaisuus. Ymmärryksellä, avuliaisuudella ja ystävällisyydellä pääsee jo kauas  Heti tämän jälkeen sovittiin, ettei mäskiressulla ongita. 

Moraali venyy ja etiikka on koetuksella kun karpinonkijan kuume on kovimmillaan. Alkukesän kiireessä pähkäilimme paikkaa ja päädyimme kolmanteen, koska mihinkään valtaviin ennakkosessioihin ei ollut aikaa eikä halua. Sen ainoan mäski-illan lähestyessä jouduin itse perumaan osallistumiseni - jotain tärkeää mukamas. Työ sotkee vapaa-ajan ja päin vastoin ja ristirummutuksessa pitäisi asetella perhe kaiken edelle. Lukiessani Mitrin ja Jukan viestiä olin lähinnä kateellinen ja huvittunut - Kuinka paha rikos on onkia mäskireissulla ihan vaan vähän? Olemme samoilla linjoilla sillä varmistus on paikallaan. Onhan se ihan helvetin iso rötös, mutta menköön. Ovat ne sen ansainneet. Toivottavasti virtaa riittää vielä lauantaille eikä hetki venähdä koko yöksi.

Kun aamulla avasin puhelimen poseerasi Mitri komean suomukarpin kanssa mairea hymy naamallaan auringon laskiessa peilityynen järven taakse. Tunti ongintaa oli tuottanut onnistumisen ja hyvä niin. Rokastaja teki Mitristä taas hetkeksti paremman rakastajan kun vuosiapina putosi harteilta. Tämä tietää hyvää tuleviin projekteihin. Jaria lukuunottamatta kaikilla on karppi saatuna ja uusia kohteita kohti on mukavampi suunnata.

12,3kg viekkautta ja vääryyttä.

Vantaalla voi myös olla helle - ainakin Länsi-Vantaalla. Idetiteettikriisin kourissa kärvistelty kevät näytti jo kesältä, kun hyppäsin raukeiden ja letkeiden Luoteis-Helsinkiläisten auton kyytiin. En tiedä onko muuttoni ollut muiden kannalta niin traumaattinen, että välillä on pakko sivaltaa itseään kun muut ovat niin kiltisti. Mulla on vahvasti sellainen kutina, että Vantaassa on ennalta-arvaamatonta särmää - etenkin Länsi-Vantaassa, Itä-Vantaa on saatanasta. Paikallisilla Rock-festareilla lauletaan kehä 3:sta ja Mätiksestä - henkisestä napanuorasta joka nyt on lähempänä kuin koskaan. Alueen monimuotoisuus on muutakin kuin betoniin kuivunutta oksennusta. Kotistadi (kyllä, edelleen) on 8 minuuttia entistä kauempana ja kun tsygällä polkaisee 3 minuuttia toiseen suuntaan on aivan landella. Merituuli on kyllä kovin kaukana ja mädäntyvän sinilevän tuoksu ei kantaudu lähellekään Louhelaa.

 Vantaalainen yrittää piiloutua ylpeiltä stadilaisilta

Olimme taas matkalla keskelle villiä suomalaista luontoa ja sen ennen pyytämättömiä vanhoja karppeja. Hirveät metsän eläimet toki ovat koiria ja ongittavilta saattaa puuttua suomu tai pari. Kotonasyödyn tomaattipastan ja Parmegianon maun haihtuessa suusta olin silti valmis seikkailemaan ja rentoutumaan - kohtaamaan tulevan vuorokauden sellaisenaan, vailla turhaa kohkaamista. Ja onhan se edelleen niin, että karppihommia Suomessa tekevät vain harvat, hiukan kaltaisemme urpot.

Kun raahaa onkikamoja kilsan matkan helteisessä metsässä pulahdus järveen piristää ja vaikka uimalasit aina jäävät himaan voi pohjalle sukeltaessaan kuvitella olevansa karppi. Sukeltelu myös avartaa. Tällä kertaa löysin syötetyltä alueelta pari täysin boilareista tyhjennettyä spottia kun taas yhdellä alueella pohjalta löytyi pilkkuja. Spekuloimme tällä ja asettelimme vapamme tyhjennetyille alueille. Jälkeenpäin saimme vahvistusta näkemällemme kun paikalla enemmän onkineen porukan näkemys vahvisti omaamme. On itsestään selvää, että itseoppiminen on mukavinta. Ei käy silti kiistäminen, että osa asioista on oivallisempaa oikoa. Keskustelu ja hommien jakaminen muiden kanssa on aina yhtä antoisaa. Karpinongintamme on saavuttanut sen pisteen, että tuttuja ja puolituttuja onkijoita on niin paljon, ettei kaikkea tarvitse keksiä itse.

Illan hämärtäessä odottelimme kaloja, tuuli kävi kevyesti päästämättä järven pintakalvoa rauhoittumaan - tuikkeja ja renkaita ei näkynyt. Pientä päänvaivaa aiheutti neljän laulujoutsenen kombo joka kävi luultavasti pariutumismielessä toteutettuun rituaaliin suoraan syöttiemme päälle. Ikinä en ole vastaavaan törmännyt ja hetken se jaksoi ihmetyttää. Pikkuhiljaa karpistin kuulaa alkoi kiristää ja luulenpa, että tavoittelemamme limalölleröt siirtyivät hetkellisesti muualle antaakseen joutsenten hekumalle tarvittavan ajan ja tilan. Kun kaloja ei kuulunut siirryimme unimaille. Snadisti liian myöhään kuten aina loma-aikaan. Kesäyö on kaunis ja valoisa ja hämärän tanssiessa kohti juhannusta on helpompi unohtaa ajankulu. Kesäonginta ja lokakuinen karppikeikka on kaksi täysin eri asiaa.

Aamulla heräsin piippauksen. Olin unohtanua puhelimeen äänet ja töiden takia keikan väliin jättänyt Jari kuumotteli jo ennen kuutta raportin perään. Täysin hiljainen yö - pistin rakkineesta äänet alas ja jatkoin unia. Kahdeksalta heräsin toiseen ääneen - siihen toivotumpaan. Kohtuu hitaasti ja rauhassa edeten kela syötti siimaa ulos vain pysähtyäkseen jo ennen teltasta ulos selviytymistä. Jatkoa ei kuulunut - kala oli hylännyt syötin. Viimeinen syötin vaihto sujui hiljaisissa merkeissä. Olimme jo antaneet periksi, vaikka toiselta porukalta kuulemamme tieto syöntiajoista piti motivaatiota snadisti enemmän yllä. Eilinen helle oli vain muisto. Aamulla oli satanut vettä ja tuuli kävi kohtuu navakkana järven takaa. Meinasi tulla kylmä, nälätti ja kahvihammas jutteli laskeville silmäluomille. Kaasukeitin suhisi hiljaa ja eteläisessä ihmemaassa tuoksui kolumbia.

Rakkaus koostuu myös uskosta ja toivosta. Halusta ajatella toisesta parasta ja kyvystä kammeta murheet ja ongelmat positiivisen tieltä. Rakkaus karpinongintaan edellyttää näitä molempia ja onkiuran alkutaipaleella usko ja toivo asetetaan koetuksella yhä uudelleen ja uudelleen. Suhteen syventyessä ongelmat ja haasteet eivät poistu, mutta ne oppii asettamaan kokoluokkaan. Saadut kalat ja yhdessä koetut onnistumiset helpottavat. On helpompi todeta osuman tulevan vielä kun niitä on vyöllä jo useampia ja toisaalta useampi saatu kala on myös loiventanut saalishimoa entisestään. Nyt usko ja toivo palkittiin - juuri ennen kahvien valmistumista. Siinä hetkessä kotimaisen politiikan viikon saippuaopperan ihmettely ja EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen verbaalinen ryhmäteurastus päättyi kuin veitsellä leikaten pirullisen kauniiseen ääneen. Jukkaa ja IVP:tä vietiin kuin entistä ukkoa.

Kala painoi menemään kuten aina, Mitri kuvasi, itse seisoin haavi kädessä rannassa ja hymyilin. Kaikilla oli valitettavan tai ihanan tutut roolit - riippuu keneltä kysyy. Oli heti selvää, että nyt vastassa oli raskas kaveri ja koska paikalla tilaa uida on kohtuu vähän oli ilmassa kevyttä jännitystä. Samassa toinen Jukan hälyttimistä aloitti suoran huudon. Tuplatärppi samalle onkijalle, jotain jota meidän reissuilla ei ole vielä koettu. Tilanne tekee varkaan ja videokuva näyttää karusti kuka toimi nopeiten. Jukka ei ehtinyt edes katsettaan kääntää kun itse seisoin väsyttelemässä kalaa - tai niin luulin. Olimme jutelleet koko edellisen päivän tulevasta kamatilauksesta ja Jukalla oli haussa uusi kela. Yksi nykyisistä oli alkanut kenkkuilemaan. Nyt kampi ei kääntynyt kierrostakaan eteenpäin.

Jukka väsytteli mahdollista enkkakarppia, itse seisoin avuttomana vapa pystyssä ison kalan kanssa kela paskana, haavi makasi maassa ja Mitri kuvasi. Kohdistimme siis Jukan kanssa molemmat epäuskomme Mitriin ja kehotimme Kassilaa hienovaraisesti lopettamaan kuvauksen. Hetken olimme ymmällämme mitä tehdä, mutta lopulta koko tilanne sai onnellisen päätöksen. Tilannekuvausta on vaikea saada täydellisenä kirjalliseen muotoon. Se sisältää erilaisia variaatioita siitä kuka milloinkin huolehti mistäkin kalasta ja kenen vuoro oli väsytellä, irrotella, haavita, punnita ja siirtää jo punnittuja ja vapautettavaksi siirtyviä kaloja veteen hengittelemään. Jukan keksintönä onnistuimme vaihtamaan kesken väsytyksen rikkinäiseen kelaan kampi omastani ja lopulta - vaikka tilanne oli kovin kaoottinen homma saatiin onnellisesti pönötysvaiheeseen.

Kenen kala se toinen sitten oli. Setti oli Jukan, mutta kampi minun. Itse tein vastaiskun, Jukka kelasi kalan lähemmäs rantaa ja minä taas saattelin sen lopulta haavin pohjalle. Mielellään siirtäisin kalan omaan Egolistaukseeni, mutta lopulta ratkaisevaa ei ole kuka kalan kelaa ylös vaan se kuka on valinnut Fiesta™:n chodin päähän, sitonut PVA:n ja paiskannut koko komeuden jonkkaan. En ole oikein ikinä ymmärtänyt turisteja jotka istuvat soudettavina ja kelailevat lohet kuiville, tai Etelässä muskeliveneessä herkuttelevia punanahkaisia kalastajia joiden ainut tehtävä on pumpata iso suolaisen valtameren kala kuiville. Kaiken työn tekevät näissä tapauksissa. oppaat.

Tästä hetkestä riittää tarinoita vielä moneksi illaksi ja tämä on pomminvarmasti muisto joka kelataan kuiville aina kun pitää pröystäillä uusille tuttavuuksille omilla mahtiteollaan. Hetki myös tavallaan kuorutti tämän reissun. Tuohon lyhyeen hetkeen osui koko 24 tuntisen reissun adrenaliini joka laskeutui hitaasti aamun edetessä, leirin laskeutuessa ja järven jäädessä lopullisesti selkämme taakse. Tämä kausi on saanut hienon startin. Olemme ehtineet karpille jo kolmesti ja kaloja on tullut vähintään hyvin. Tämä ei yllätä, sillä paikka tekee suurkalastajan. Vielä emme ole seikkailleet ja hakeneet vaan projekti uusipaikka on vielä valintavaiheessa. Voi olla, että sisävesiemme suurimmat eväkkäät saavat meiltä hetken huilia ja keskittyminen siirretään muihin ihaniin särkikaloihin. Lomalaisen illatt ovat vapaata aikaa ja kesäkuun siniseen yöhön kuuluu oleellisena ja pysyvänä elementtinä sokerimaissin imelän ärsyttävä tuoksu. 

Suurkalastaja, apupoika ja majesteetit

VUOSITAULUKKO

Syöttilistoilla Fiesta™ jatkaa juhlavaa marssiaan kohti vuoden syötin arvonimeä. Myös IVP avasi kalatilaston heti ekalla varsinaisella lämpimän veden reissulla. Rokastaja antoi ilmaista etumatkaa, kun varsinaisena onkiyönä taikapallot tuoksuivat vaan Jukan pakastimessa. 

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Fiesta™	4	2	10
Rokastaja Rantanen™	2	1	5
IVP™	1	0	2
Batman™	0	0	0
Tyyne™	0	0	0
Gelmi™	0	0	0
Ananas™	0	0	0
Superhessu™	0	0	0

EGOLISTAUS

Egolistauksen osalta tilanne on totutun kaltainen Jukan kuroessa eroa keulilla. Tähän hetkeen on myös syytä muistuttaa reissumääristä. Jarilla vyöllä 2 yötä, Teemulla, Mitrillä ja Jukalla 3 yötä. Lisäksi Jukalla ja Mitrillä takana yksi iltapisto ja epätoivoinen onkihetki yhtenä mäski-illoista. Selittely on alkanut

Onkija	Karppi	Suutari	Ruutana	Lahna	Turpa
Jari	0	0	0	3	0
Jukka	4	0	0	0	0
Mitri	1	0	0	0	0
Teemu	2	0	0	0	0