Terveisiä turparannasta 3.8.2017

Ruskea vaihtui hopeaan ja seisova vesi virtaavaan. Kalapelletti piti yhä pintansa, samoin maissi - mutta makkara ja cheesepaste löysivät tiensä kalareppuun. Katse käänneettiin turparantaan. Kesän aikana tutun joen rannassa on vierailtu pariin kertaan, mutta jokainen reissu on mennyt tavalla tai toisella puihin eikä kaloja ole näkynyt. Koko puuha alkoi tuntua ärsyttävältä ja onkisuunnitelmat risteilivät enemmän ruutanajärvien puolella.

Onneksi Jari geokätköilee. Ei ole harvinaista. että etsintä kuljettaa harrastajansa myös makean näköisille kalapaikoille. Tämän kertainen ranta oli yksi näistä. Jos kala on nähty se on melkein saatu ja tämä reissu oli käytönnössä sovittu kun saimme viestin kävelysillalta jonka alta tukevan kokoiset suurisuomuiset saalistajat parvena pyrähtivät ohi. Viikonlopun kätkö piileskeli selkeän turpajoen rantakatveessa.

Tiistaina - loman jo loputtua fillaroin duunista himaan himoiten sitä ensimmäistä hetkeä kun turpakoho liukuu hitaasti virran pyörittämänä odottaen sukellusta. Virtaavan veden humina ja rantaheinien suhina kaikui korvissa ja aurinko lämmitti. Odotukset reissulle olivat suuret, tällä kertaa myös saalisodotukset. Jo autossa saimme ensimmäisen saalisraportin. Makkaralla on  saatu särkiä, ahvenia ja pasureita turpien lisäksi, mutta pohjaonkeen tarttunut rapu oli yllätys. Jari kuulosti innostuneelta - ravusta ja siitä, että alueella pyöri myös oletettavia kohdekaloja.

Ensimmäinen tärppi

Laskeutuessamme rantaan suut loksahtivat auki. Vantaajoen jyrkkiin mutarantoihin ja lohkareilla loikkimiseen tottuneet turpaveijot eivät olleet osanneet odottaa tällaista onkitonttia. Kaunis aurinkoinen ranta teki sekä olemisesta, että onkimisesta ihanaa. Kamat kaivettiin nopeasti esille ja kopteri nousi taivaalle. Me kaikki, myös Mitri, kihisimme innosta. Ilta oli alkua vaille valmis. Enää odotettiin turpien saapumista.

Iso osa turvan onginnan nyansseista ja hienovireistä liittyy jokeen. Virtaavaan veteen joka liikkeellään on muovannut kulkunsa läpi alavien laakeiden ja tuonut mukanaan elämän myös sisämaahan. Virta ei koska pysähdy, se vaimenee ja voimistuu kuljettaen mukaan niin muistoja kuin sitä saastaa, jota me sen kuljetettavaksi suollamme. Joen voima ja lumo liittyy sen ikuisuuteen, päättymättöön liikkeeseen. Onkijalle joki tuo haasteensa. Virran voiman mukaan kalojen olinpaikat vaihtuvat, ne pitää aina löytää ja laskeutuessasi rantaan et ikinä täysin tiedä mikä silloin on joen luonne. 




Muutaman särjen ja parin oletettavan hutilyönnin jälkeen ensimmäinen selkeä turpa oli kiinni. Taisteltuaan koko elämänsä virtaa vastaan turpa on kuin vesiemme Bull Mentula. Edestäpäin kala on yhtä suuta ja ylhäältä katsottuna selän paksuus saa hymyn huulille.  Uudella paikalla kalan koko on arvoitus. Ensimmäinen kala jäi odotettua pienemmäksi mutta meidän kokemukset turvista ovat vielä sen verran hentoisia, että jokainen saatu kala on voitto emmekä kykyne arvioimaan tarkoittaako pieni yksilö suurten kalojen poissaoloa. Vaikka turpaa ongitaan kaikenlaisilla syöteillä leipäpalasta täkykalaan, mutta me ongimme useimmiten jollain kombosta maissi, makkara tai cheesepaste. Tämä kala tarttui makkaraan.

Mahtavat pintomiset pitivät uskoa yllä ja virran pyörittäessä pyörteitään jatkoimme yritystä. Illan piirtäessä jo tummempia sävyjä saalislistalla komeili useimpia kaloja, mutta ne isommat puuttuivat yhä. Joskus toukokuisessa uhossa huutelin kahden kilon maagisen rajan perään. Ajatuksen tasolla tuollaisen kalan ei pitäisi olla mahdoton, mutta todellisuudessa ja näillä turpaonkitunneilla sen saaminen ottanee vielä vuosia. Aikaisemmin isoimmat ovat kolkutelleet ihan suurkalarajan tuntumassa ja tämä puuttuva raja väikkyi ajatuksissa kellon kiriessä kotiinlähtöä kohti. Viimeinen tärppi tuntui päivän rajuimmalta ja jarrun suristessa käsikirjoitustiimi hieroi käsiiän. Tämä kala rikkoisi käsituntumalla 1,3kg rajan ja ohuiden siimojen vinkuessa hymyyn sekoittui häivähdys huolestusta. Kalan maatessa haavin pohjalla käsituntuma paljastui hiukan yli-innokkaksi, mutta silti puntari painui parilla kymmenellä sementtisellä grammalla yli suurkalarajan. Nyt raja on rikottu osaltani ruutanan, karpin, suutarin, kuhan, lahnan ja turvan voimin ja tämä hymyilyttää. Jukalla suurkaloja on 4 ja Mitrillä 2.

Leikkimielinen nokittelu kuuluu kalastukseemme, mutta autossa kaikkia nauratti. Seuraavasta karppireissusta puhuttiin - parikin uutta paikkaa odottaa vaan mäskiprojektin aloitusta ja nyt meillä on taas yksi uusi hienoja kaloja antava kalapaikka. Ja kuka sen tietää. Kenties seuraava mysteerikätkö löytyy paikasta jossa sorvat painavat kilon ja särjillä kasvaa parta. Isoja kaloja saa onkimalla ja ongelle ajaa halu irrota hetkestä. Kohon kadotessa veteen suljet silmäsi, nostat vavan pystyyn, naurat ja leijut taas hetken. Virta elää, joki jatkaa liikettään ja me ongimme.

Päivän pienin

ja suurin

OnkijaKarppiSuutariRuutanaLahnaTurpa
Jari00030
Jukka23000
Mitri10000
Teemu30005

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit