Jääkauden avaus 14. ja 20.1.2018

Pitkään Etelään odoteltiin jäitä, mutta kun ne lopulta saapuivat tilanne oli Siloneulalaisittain erikoinen. Vähään  aikaan pilkkikautta ei kauheasti ole kaipailtu, mutta nyt tilanne oli toinen. Viime vuonna pääsimme lopulta snadisti Ismete- kalastuksen makuun.  Oikeastaan nimi voisi olla "Talvinen karpinonginta ilman karppia", niin lähelle lempikalastustapamme mielentilaa jäällä voi päästä. Kamat tiputetaan veteen ja loppupäivä syödään, keitellään kahvia, istuskellaan ja jutellaan läpi tärkeimmät. Erona on se, että muu oheispuuha keskeytyy snadisti useammin ja hyttysiä ei ole missään. Lisäksi kalan saadessa on syytä varoa ettei säikähdä, hauelta puuttu silmistä tietty lämpö ja äreä kala saattaa purra varomatonta onkijaa sormeen. Kesäongen ja ismeten yhteys on myös potentiaalisten saaliskalojen koko ja paikat josta niitä etsitään. Järvi Etelä-Suomessa on pirun hyvä kalapaikka myös talvisin.


Letkeissä hommissa - myös talvisin
Pari kautta olemme pikkuisen kerrallaan aloitelleet talviongintaa ja hitaasti homma on alkanut muuttua mielekkääksi. Tämä taas herättää uusia kysymiksiä ja näin homma imee vääjäämättä mukaansa. Näin se itselläni aina toimii, mieltä askarruttaviin kysymyksiin haluaa vastauksen ja onkihommissa ne vastaukset löytyvät lopulta aina vasta onkimalla. Vielä emme ole sillä tasolla, että tajuaisimme ottaa kesällä särkiä pakkasvarastoon, mutta ehkä tähän vielä päästään . Silakat kulkevat mukana ja täkykalojen pilkintä on epätoivoisen onnistumisprosentin takia jäänyt kokonaan. Täkyonginta on oivallista puuhaa siksitkin, että kamat ovat kompaktit ja ne on iisisti pidettävissä järjestyksessä Jopa niin, että onkiaamuna tarvittavat kamat voi pakkaamatta napata kellarista suoraan mukaan.

Ennen ensimmäistä reissua istuimme Mitrin ja Jukan kanssa Espoossa - metron ulottumattomissa, mutta välittömästi jouhevien liityntälinjojen varrella. Meidät oltiin kutsuttu saunailtaan, jonka johtoajatuksena oli ajatusten vaihto lähinnä karpinonginnan ja muun kalastuksen tiimoilta. Olemme epäsosiaalisia ja meidän kalareissut on tiivisti pidetty nimenomaan meidän kalareissuina. Henkilökohtaisesti tuntuu, että tunnen jo ihan riittävästi ihmisiä enkä jaksa tutustua  uusiin. Rehellisesti täytyy myöntää, että olemme moneen kertaan pyöritelleet päätämme somen aiheuttamalle kalastuksen sosialisaatiolle.  Jatkuvalle debatille puolituttujen ja tuntemattomien kanssa, ryhmä loukkaantumisille, bänneille ja mukaan ryhmään ottamisille. Puhumattakaan legendaarisista Charter-reissuista. Kalamatkoista joihin on lähdetty puolituttujen ja tuntemattomien kanssa tarkoituksena välittää oman rakkaan kalastusmuodon ilosanomaa läpi suomen. Meitäkin on kutsuttu ja mukaan meidän reissuille on kysytty, mutta olemme onnistuneet aika kunniakkaasti kieltäytymään tarjouksista.

Urpoerämies Production
Joitakin vuosia takaperin törmäsin kuvaan nuorista miehistä karppiongella. Ärsytti sillä kuva oli aivan selvästi järveltä Etelä-Suomesta. Joukkion nimikin herätti epäilyksiä ja kun tutustuin ryhmään selvisi, että porukalla oli oma Youtube-kanava. Hirvitti - kohta kaikki järvet Etelä-Suomessa olisivat kansalle tuttuja. Pian  porukka ilmestyi kalamaratonissa samalle lähtöviivalle ja ensimmäiset ajatukset vaihdettiin. Eivät ne vaikuttaneet läpeensä pahoilta, vaikka lähestyivätkin asioita vähän eri kulmasta kuin me ja pursusivat nuoruuden intoa, jonka demokraattinen Suomenmaa oli meistä jo aika päiviä sitten piiskannut pois. Ryhmän nimi oli Urpoerämies.Yhteydenpito tiivistyi pikkuhiljaa, karppihommista puhuttiin ja toisena yhdistävänä tekijänä oli kalareissujen kuvaaminen ja dokumentointi. Mitri lainaili herrojen kamerakamoja ja kai joku Mitrinkin värkki matkusti urpojen kanssa aina lappiin saakka. 

Ja siellä me nyt istuimme. Keskustelemassa henkeviä kaikkeen kalastukseen liittyvästä ja imemässä itseemme tietoa jonka voi saada vaan ulkopuolelta. Omassa porukassa oppiminen on aina hitaampaa ja me allekirjoitamme usein yhteisellä kynällä selkeät mokat ja tajuamme totuuden vasta vuosien päästä. Urpoissa parasta on se, että järkyttävän hienoista saaliista ja suorastaan viraalisuosiosta huolimatta jalat ovat tukevasti maan kamaralla. Usein on tullut törmättyä kalastuspiireissä hahmoihin jotka kovin kärkkäästi alleviivaavat omaa osamistaan ja eivät juuri jaksa leveyilyltään muiden turinoista innostua. Janin, Paulin, Olavin, Oskarin ja Teon ulosanti taas on alleviivatun kohteliasta ja nöyrää. Tämä osuu meidän 70-lukulaiseen mielenlaatuun paljon paremmin kuin oman erinomaisuuden nosto. Ryhmä on myös yksi todistus sille, että innokkuudesta seuraa ahkeruus ja ahkeruus palkitaan onnistumisilla. Kuten kaikessa - tekemisen määrä näkyy tilastoissa. Sitäpaitsi  katsottuaan yhden urpojen videon Hanna totesi: "Ei oo ihme, että noilla on enemmän katsojia kuin teillä. Tossa on joku idea - teidän pätkät on niin korkealentoisia, ettei kukaan jaksa niitä loppuun asti katsoa."

Koko 2000-luvun ja pitkälle 2010-luvun puolelle pilkintä erimuodoissaan on ollut itselleni ehkä parasta kalastusta. Jäiltä kalastaessa veneettömästä tuntuu, että mahdollisuuksia rajaa ainoastaan oma kondis. Jokaisen järven jokainen kulma on pilkittävissä ja jokaisen saaren takana on taas uusi paikka. Lukemattomia on ne pilkkireissut joille on lähdetty intoa puhkuen ja useimmiten niiltä on palattu uupuneina ja jälleen yhtä realismin avokämmentä rikkaampana. Kesäisten onkihommien alettua pilkin heiluttelu ja jatkuva reikien kairaaminen on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Viimeisimpien varsinaisten pilkkireissujen antina on ollut se, ettei omaa laiskitunutta luonnetta voi enää kiistää. Ismete saattaa hyvin olla vastaus talvionki-innon paluulle.

Ensimmäiselle reissulle - pikaiselle nelituntiselle lähdettiin heti saunaillan jälkeisenä viikonloppuna. Yksi kalastusvuoden siisteimmistä hetkistä on ensijäät. Kun jäätä on reilusti alle 10 senttiä ja lumettomalla pinnalle liukastellessa näkee veden alle ollaan hienon äärellä. Olo on liki ylimaallinen. Me emme todella ole saati näytä täkyonkiexperteiltä. Ismete-välineemme ovat taatusti puritaaneista huvittavia. Karppikelat näyttävät huvittavilta ja bankstikkien kiinnittäminen ohueen jäähän on lievästi sanottuna haastavaa. Toisaalta mun onkiuskossa ratkaisevaa ei lopulta ole veden pinnalla olevat kamat vaan vedenalainen viimeinen metri. Eka reissu tarjosi silti juuri sen mitä siltä haimme.
Kohdejärvi
Karpinonkijan väärät välineet
Toinen reissu tehtiin heti seuraavana viikonloppuna, mutta maisema oli täysin toinen. Jään päälle oli satanut viikolla reilun kymmensenttinen lumipeite. Molemmat päivät kulkivat samoin merkein. Auringon nousun ja puolen päivän välille osui yhteenstä 5 kalaa ja pari hutia ja loppupäivästä ei tapahtunut yhtään mitään. Kalan koko ei päätä huimannut, mutta epäortodoksisia virityksiämme saatiin tuunattua taas eteenpäin ja kalojen tartutusprosentti nousi aikaisempiin kokemuksiin verrattuna selkeästi. Molemmilta reissuilta kotiin napattiin pari safkakalaa ja tästä tuli kotona sarkasmin ja katkeruuden välimaastossa polveilevaa positiivista palautetta. Kardemummahaukea Louhelalaisittain ja Pike and Chips - kieltämättä hyviä kokemuksia valikoivasta kalastuksesta.

Voi olla, että parin seuraavan viikonlopun joutuu vetämään huilia kalastuksesta, mutta viimeistään nyt voin ainakin omalta osalta nostaa kädet ylös. Talvikalastuskausi on palannut kalenteriin. Seuraavat reissut suunnataan johonkin toisaalle. Etsivä löytää ja tarkoitus on hinata saaliskalojen keskipainoa astetta tai pari ylemmäs. Jos vielä Jarin saisi myös talvikauden reissuille mukaan homma alkaisi vaikuttaa liki kesäiseltä. Pannu kahvia, munkit, vähän safkaa ja parin vipan nousua. Elämän suuria iloja läpi koko vuoden.

Leirielämää 

Alkukauden isoin - 3,6kg





Kommentit