Jäsenuutisia - Jarista virallinen Siloneula 7.4.2018

Siloneula on sisäänpäinlämpiävä, kaavoihinsa kangistunnut kolmikko. Kolmen stadilaisen entisen salskean nuoren miehen ja nykyisen keski-ikäistyvän ja kaljuuntuvan intohimoisen onkijan trio.  Jos tarkkoja ollaan kyse ei ole ollut triosta tai kolmikosta enää vuosiin, mutta jähmeillä rattailla toimivan jäsenkorttikoneiston päivittyminen on hidasta. Hyvin Siloneulalaista on myös päätösten mielivaltaisuus. Itse uudelta jäseneltä asiaa ei kysytty vaan nimi lisättiin salakavalasti kaikkia tietoturvariskejä uhmaten Cambrige Analytycsin ja ties minkä korruptoituneiden rahanmarinoimien tietokanavien ja mainosmogulien käyttöön.

Ehkä muutoksella on jotain tekemistä kadonneen luoteishelginkiläisen identiteetin kanssa. Lassilasta Länsi-Vantaalle on henkisesti paljon pidempi matka kuin Louhelasta Oulaisiin. Maantieteellinen etäisyys on vain numero jos päänsisäiset tajunnanvirran huopaneet pyörähtävät samaan suuntaan. Niihin kaikkein pyhimpiin - puhelinaplikaatioiden ryhmäviesteihin joissa jaetaan avoimesti ne kaikkein arvokkaimmat on vain harvalla pääsy.  Kyse on äärimmäisestä luottamuksesta. Harmaantuvien tasaisen tylsää elämää elävien, lihamakaroonilaatikolla ryyditettyjen lapatossujen omasta leikkikentästä  ja illuusiosta harrasteensa merkityksellisyydelle- varsinaisesta karppimafiasta. Meidän keskusteluryhmää jossa karppipaikoista puhutaan niiden oikeilla nimillä lukevat anonyymien salaiseten palveluiden henkilöiden lisäksi vain neljä nimeä. Jukka, Mitri, minä ja Käpylän Jari. Luulisin, että jo siksi meille kaikille se on ollut selvää jo vuosia. Jari on mitä suurimmassa määrin Siloneula.

Tästä kuvasta kaikki lähti - ainakin melkein
Siitä on nyt 8-vuotta. Törmäsimme Jariin ensimmäistä kertaa kalamaratontreeneissä vuonna 2010 eräänä toukokuisena iltana Skattan rannassa. Sinä iltana saimme ensimmäisen mustakitatokkomme, mutta tokkopa meistä kolmesta kukaan arvasi minkälaisiin kalapaikkoihin ja keskusteluihin tuo ilta välillisesti johti. Käsipäivää siellä lyötiin ja muutama sana vaihdettiin. Lopullisesti keskusteluyhteys aukesi helvetinkoneeksi tituleeratun sosiaalisen median myötä. Vielä silloin Oulaisten pikkujättiläinen oli faceaktiivii, joten nopeasti huomasin keskustelevani Jarin kanssa onginnasta. Jälkeenpäin ajateltuna homma melkein naurattaa. Ensimmäiset viestit liittyivät Jarin elämän ensimmäiseen karppiin.

Hyvin nopeasti kävi selväksi, että tapamme ajatella kalastusta ja ennenkaikkea kalastusta yhtenä osana kalareissua oli yhtenevä.  Jarin suhtautuminen oikeastaan kaikkeen tietoon ja tekemiseen on hämmentävää. Nykyään puhutaan erityisyydestä, erikoisuudesta, erilaillaisuudesta ja erinomaisuudesta. Me määrittelemme ja luokittelemme ihmisiä kuin sanaluokkia. Olemme onnellisia kun löydämme diagnoosin ja selityksen yksilön tavalle toimia. Ymmärrän tätä, mutta toisaalta pesuveden mukana liukuu joskus osa persoonaa. On erinomaista, että olen saanut istua Järvenpään valkoisen Zombien kanssa iltoja ja öitä rupatellen niitä ja näitä. Ei riitä raajojen varpaat ja sormet niihin kertoihin kun Jari on avannut eri ilmiöiden taustoja ja syntymekanismeja tai historiallisia tapahtumia. Oppia tulee siinä onginnan ohessa kuin kansakoulussa. Tässä maailmantilanteessa yksi huolestuttavimmista ilmiöistä on yleissivistyksen arvostuksen romahdus. Meidän onkirannassa tästä ei tarvitse kantaa huolta.

Eka karppi omalla boilarilla - heinäkuu 2012
Mitä enenmmän Jaria on oppinut tuntemaan sen itsestäänselvempää on, että juuri tämä herra aloitti kotikeittiössään boilareiden valmistamisen. Onnistumisen, erehdysten, mutta ennenkaikkea intohimioisen tiedon janon ja tämän tiedon tinkimättömän käytäntöön laittamisen johdosta me ongimme erinomaisilla karppisyöteillä - Suomen parhailla. Tämä kaiken tekemisen pilkulleen viilaamisen piirre Jarissa on erityistä, sekopäistä ja mahtavaa.

Jos Isometsän Jari hitusen nakersi pohjoisen miehen sanan luotettavuuden merkitystä on se pikkuhiljaa palautunut. Ainakin pieneen osaan Oulaislaisia voi luottaa. Itseltäni voi joskus lipsahtaa salaisuus tai unohtua sanomaton sopimus, mutta vielä kertaakaan en ole epäillyt Jarille käyneen moista. Muistan hyvin kun kalamaratonin piikkimonnilampi ilmestyi kuvioihin ja jollain ilveellä oikea paikka tuli Jarin tietoon. Muistan miten osa kisaajista lähestyi itseäni melkein agressiivisesti ja kehotti paljastamaan paikan. Oletusarvo oli, että me tiesimme koska Jari tiesi. Meille ajatus oli lähinnä huvittava - miksi Jari sen meille olisi kertonut. Ja toisaalta miksi olisimme kysyneet, kun tiesimme sen saattavan toisen ikävään rakoon.

Me olemme siis oppineet Jarilta monella tavoin paljon. ja uskon, että myös Jari on saanut yhteisiltä kalareissultamme muutakin kuin läjän karppeja ja ison kasan ansaittua ja ansaitsematonta vinoilua.
Harvoinpa sitä edes viimeiset maskuliisuuden riippeet ja testosteronin purskeen kadottanut mies toiselle fiiliksiään avaa, mutta toivottavasti meillä kaikilla on onkirannassa yhtä hyvä boogie kuin itselläni. Toveruuden arvoa on vaikea mitata ja paskan puhumisen kauneutta ja terapeuttisuutta eivät mitkään konsultit tule koskaan tajuamaan.

Jari on siis nyt, kenties tahtomattaan virallinen osa Kalakerho Siloneulaa ja meidän muiden yhteiselle kynällä rohkenen kirjoittaa, että toivomme tämän toveruuden jatkuvat yli yhden karpin iän.

Jäsen nro 4. - Jari Käpylä

Kommentit