Esittely

Siloneula on profiililtaan Luoteis-Helsinkinläinen kalatrio. Olemme kukin tahoillamme kalastelleet koko ikämme, mutta yhteiset kalaretkemme alkoivat vuosituhannen vaihteen jälkeen. Jukka ja Teemu toki ovat onkineet yhdessä enemmän ja vähemmän jo vuodesta 1984 ja Mitrin ja Teemun ensimmäiset yhteiset kalareissut osuivat -90-luvun loppupuolen jännittäviin lukiovuosiin.

Yhteiset pilkki- ja haukireissut nivoivat kolmikkoamme tiukemmalle palmikolle ja osallistuminen kalamaratonille vuonna 2004 piirsi jo tietämättämme paksuja uurteita kohti tulevaisuutta. Vuodet vierivät ja harrastuksen vakavuusaste kasvoi. Olimme lajimääräkalastajia, fongaajia nykyslangilla. Kalamaratonviikonloppu oli kalakalenterin ehdoton tähtihetki ja kliimaksi. Lajimäärä kasvoi ja intohimo syveni. Ongimme siikaa, jigasimme kuhaa, liukastelimme taimenrannoilla ja ihmettelimme miten maratonin ulkopuolella saisi kalareissuista enemmän irti.

2010-luvulle siirryttäessä tuttavapiiri ja tätä myötä näkökulmat kalastukseen olivat laajentuneet. Edessä väikkyi uusia mahdollisuuksia ja kokeiltavia asioita. Hyvin nopeasti kalakalenteri kääntyi päälaelleen. Tavoiteltavat kalalajit ja kalastustavat vaihtuivat. Huomasimme olevamme specimen-onkijoita joille merkitsevää oli saatavan kalan koko ja laji. Suutari, ruutana, turpa tai säyne, särkikaloissa oli sitä jotain. Hyvin nopeasti - tuurin, sattuman
ja uusien tuttujen avulla istuimme onkimassa isoa karppia. Kala saatiin ja vuoden 2012 aikana turha glooria ja mystiikka pyyhkiytyi karpinonginnan päältä. Tajusimme karpin olevan Etelä-Suomalaisille veneettömille yksi järkevimmin kalastettava suureksi kasvava kalalaji. Lisäksi kalastusmuoto iski koko kolmikolle kuin tuhat volttia.

Tästä asti homma on ollut liki silkkaa karppia. Kalastusmuoto vie ja me rimpuilemme perässä. Kalakerhosta on tullut vahvasti Karpinonginta ja Hyvinvointiseura. Halu oppia ja ymmärtää on kova. Latvaan ei pääse jos juuret ovat heikot. Silti vanhat pohjat on olemassa ja kultareunaiset muistot pitävät taatusti huolen siitä, että karppi ei ikinä ole se ainut. Luultavasti alkuinnostus taittuu ja muut kalalajit valtaavat karpin nyt haalimaa sektoria takaisin itselleen.

Olemme pitäneet blogia puuhistamme vuodesta 2007 asti ja pikkuhiljaa reissujen dokumentointi on monipuolistunut. Mitrin hurahdettua videokuvaukseen hommat purkitetaan nykyään tekstin lisäksi audiovisuaalisen muotoon. Kannattaa tsekata herran hengentuotoksia blogista löytyvästä linkistä. Blogia käyntiin polkaistessa ajatuksena oli kirjata ylös kalatapahtumat ja reissumuistot. Vanhan kirjanpidon ja kynällä kirjoittamisen rajat tulivat vastaan. Pikkuhiljaa kirjoitusmuoto on kääntynyt maata syleileväksi huuhaa hummailuksi. Osa reissuista jää tätä nykyä kirjaamatta. Osasta muistuttaa kuva ja joku puolivillainen tarina asian sivusta eikä kalojen määristä, painoista ja pituuksista juuri puhuta. Näiltä sivuilta et juuri kalastusvinkkejä löydä ellet malta kahlata tuhansia merkkejä tyhjänpäiväisiä horinoita etkä osaa kurkata oikealla kohdalla syvälle riviväleihin. Silti on myönnettävä, että ajatus suljetusta vain meille itselleen kirjoitetuista muistoista on mahdoton. On ollut mukava huomata, että lukijoita on myös oman ryhmämme ulkopuolella. Hauskoja hetkiä niin kalastuksen parissa kuin blogimme sivuilla Tarina jatkuu...

kalaterveisin,
Teemu Heikkilä
Kalakerho Siloneula


Kommentit