Karpin onginta

How to fish carp in Finland -Siloneulalaista karpinongintaa vuonna 2013

1) Ajankäyttö



Opi nauttimaan tyhjästä tekemättömästä ajasta. Siitä hetkien virrasta jonka jatkumossa huomaat välillä unohtavasi itse kalastuksen. Käytä riittävästi aikaa paikan valitsemiseen, tontin esisyöttöön ja itse onkitapahtumaan. Pidä silmät auki, nähty kala on jo melkein saatu kala. Siinä vaiheessa usko paikkaan ja tekemiseen kasvaa niin, että edessä on luultavasti useita tyhjiä nautinnollisia hetkiä samalla tontilla. Lopulta tulee myös onnistuminen. Jos kalan voi nähdä sen voi myös saada.

Älä yritä oikoa. Itse en ole ikinä saanut kalaa iltareissuilla. Toki homma varmasti näinkin onnistuu, mutta kannattaako nähdä vaivaa. Raskas esisyöttö ja 8h kalastusta, mitä järkeä? Kai joku on ekan kalan saanut alle sadan tunnin. Melkeinpä suosittelen, että ongit ensimmäiset kalat niiltä paikoilta jotka ovat yleisessä tiedossa. Ei se homma näiden paikkojen jälkeen ainakaan helpommaksi muutu.

2) Ruokinta 
                                                           
Voiko kalaa saada ilman ennakkomäskäystä? Kai se on mahdollista, mutta kuulostaa kyllä omaan korvaani kovasti kalajutulta tai julmetulta tsägältä. Siitä tuossa esisyötössä on kysymys, tsägäfaktorin kaventamisesta. Tältä kannalta lähestyn koko karpinongintaa. Mitä voin tehdä niin, että tuurin osuus kalansaannissa olisi mahdollisimman pieni. Todennäköisyysmatematiikka - mitä useammin syötän sen todennäköisemmin kalat paikan löytävät. Hyvin vahva mutu.

Mitä ja kuinka paljon? Tähän ei kai ole vastausta, riippuu ainakin rajusti paikan muusta kalakannasta. Riittävän isoa komponenttia veteen, heitäpä korkenluokan karkeaa HQ karppimäskiä keskelle sorvaparvea ja päättele sen jälkeen riittääkö pelkkä Ground Bait. Pikkukalat syövät yllättävän isorakeista kamaa, puhumattakaan puolen kilon lahnan lisuista. Tällaisia on saatu snowmaniksi viritetyilla 20mm boilieilla. Kalastamme Suomessa - itse en todellakaan vetäisi  yhtäsuuruusmerkkejä mannereuroopan kaupallisten onkikeskusten ja Keski-Suomalaisten reittivesien välille. Säästät rahaa kun käytät mielikuvitusta. Karppi syö käytännössä mitä vaan.

Mihin syöttää? Mäskätäkö kauas vai lähelle, laajalle vai suppealle alalle? Suurpiirteisesti veikkaan, että ennakkoon laajalle ja onkiessa suppealle ei ole kovasti väärä valinta. Kalaa saa myös ihan teleonkietäisyyksiltä, et todella tarvitse syöttilinkoja, spodeja tai edes ritsaa. Nämä vaan tekevät homman helpommaksi niillä paikoilla joissa kama on saatava kauas. Ehkä mäskin ollessa kauempana voi rannassa myös nauraa hiukan kovempaa.

Aina kehotetaan tarkailemaan aluetta pitkään ja valitsemaan onkialue sieltä, missä kaloja eniten näkyy. Näin siis commercial-paikoilla. Hienoa jos näet kaloja ja vielä hienompaa jos siellä missä kaloja näkyy on myös mahdollista onkia. Uljasta olisi tuollainen, mutta harvassa on ne onkipaikat jotka eivät ole enemmän tai vähemmän kompromisseja. Kummasta sitten tingit, nautinnosta vai kalamäärästä - paha rasti.

4) Välineet

Läpikulkematon viidakko. Itse olemme lähestyneet välinepuolta hitaasti. Nyt homma on karannut käsistä ja valitettavasti jokainen vipstaakeli tuntuu merkitykselliseltä. Tämä ei ole totuus vaan kuten monen muunkin harrastuksen kanssa mopo keulii. Hifistelijä virittelee varusteitaan lähinnä itseään varteen, eihän eroja äänentoistossa kuule kukaan muu kuin laitteiden omistaja itse ja tämän suppea sisäänlämpiävä sisäpiiri.

Vapa, kela, vapatuki,  hälytin tai kilikello, haavi ja syötit - nämä tarvitset takuuvarmasti jos aiot saada kalan. Laidallinen vapautusmatto, podi, hälyttimet, karppihaavi, pitkät karppivavat ja isot baitrunner-kelat, etupainot, boilipora ja neula, tarvikerasia, rigimatskut, spodi, ritsat, otsalamppu, PVA-kamat - näistä en ihan heti luopuisi. Kamojen tehtävä on tehdä reissusta mahdollisimman rentouttava. Ilman hälyttimiä et voisi nukkua öitäsi rauhassa, baitrunnerer helpottaa vastaiskua, podi pönkittää egoa ja haavi ja vapautusmatto puhdistavat omantunnon.

Kannattaa myös ottaa selvää miksi mitäkin kamoja käytetään, itse en esimerkiksi ihan heti tajunnut, että vavat ovat sellaisia kuin ovat lähinnä sen takia, että heitettävän painon määrä painoinen, syötteineen ja PVA-pusseineen on niin kohtuuton. Itse väsyttely onnistuisi kyllä ilmankin. Se panostatko laatuun vai hintaan, varsinkaan veden päällisissä välineissä, ei vaikuta suoraan saatujen kalojen määrään. Vedenalla homma muuttuukin merkityksellisemmäksi.

Rigit, näistä puhutaan ja näitä vertaillaan. Rigi on onkijan puumerkki, niitä viritellään ja niillä jos millä hifistellään. Ota selville miksi, jokaiselle juonteelle on olemassa selitys joka useimmiten liittyy kalan tartutukseen. Tärkein kaikista on kuitenkin vahvalankainen karppikoukku. Jokainen joka on kalastanut edes vähää alusta tajuaa, että terävyys ja leikkaavuus ratkaisee. Opettelisin sitomaan pari erillaista rigiä ihan vaan siksi, että monessa paikassa pohja on niin hettynyttä, ettei onginta pohjalta onnistu. Bolt-rigi ja chod-rigi - helppoa ja toimii varmasti.

5) Onginta
Sekuntiviisarin ääni kaikuu viikon viimeisten työtuntien taipuessa viikonlopuksi - onkipäivä, tästä ei fiilis juurikaan nouse.  Koko viikon odotus kumuloituu duunipäivän päätökseen, esisyöttö on omasta mielestä onnistunut täydellisesti ja pitkään suunniteltu reissu on alkamassa. Lähtöä tehdessä on usein kiire, en tiedä minne, nyt ei  pitäisi olla muuta kuin aikaa. Rantaan haluaa nopeasti, minuuttiakaan ei heittäisi mielellään hukkaan.

Koko karpin onginnan ehdottomasti paras hetki koittaa kun leiri on pystytetty, kamat on saatu vihdoin järjestykseen ja vavat lepäävät telineessä odottamassa lähtöä. Istut rannalla tuijottaen järvelle hamuten katseellasi hiljaisia suuria renkaita tai rauhallista pinnalle nousevaa päätä, ensimmäiset kahvit on jo tulilla eikä enää tarvitse ajatella saati tehdä mitään tarpeellista. Jos ennakkomäskäykset ja ennenkaikkea syöttökeikoille lähtö on välillä pakkopullaa on itse onginta sitten silkkaa silkkiä.

Itse luulen ettei onkipäivänä rannassa ole juurikaan mitään tehtävissä. Toki reissunaikainen mäskäys, syötin oikeanlainen tarjonta, pva:t ja muut viritelmät tähän vaikuttavat, mutta ne ovat tekniikkaa ja voivat vain hiukan parantaa tai heikentää mahdollisuutta kalansaantiin. Varsinainen duuni on tehty viikolla. Jos tontilla ei ole kalaa sen saanti on mahdotonta ja toisaalta jos karpit on saatu huijattua onkialueelle voi kalan saada vaikka mato-ongella. Kyllähän sitä silti kikkaillaan ja spekuloidaan milloin milläkin, mutta tämä kuuluu onkitapahtumaan siinä missä safkan teko, kahvin juonti ja odotus. Tyhjä aika täytetään ihanan tarpeettomalla rupattelulla jonka punaisena lankana on kalastus, mutta joka rönsyilee vapaana ajankohtaisissa ja ajattomissa asioissa.

Koska karppikalaan kannattaa lähteä? Myytti karpista lämpimien vesien kalana puoltaa tarinaa helleöiden onkihetkistä. Pimeässä otetut kalakuvat vahvistavat mielikuvaa ja kyllähän keskikesän valoisat lämpimät yöt ovat kalastajan kannalta parhaimpia. Kuitenkin, mikäli tavoitteena olisi puhtaimmassa lajikalastushengessä saada mahdollisimman vähällä vaivalla yksi isohko karppi sisävesistä jättäisin itse tällä vaatimattomalla kokemuksella  koko keskikesän onkimatta. Silloin saa varmasti kaloja, mutta itse prioirisoisin touko-kesäkuuhun ja toisaalta taas syys-lokakuuhun. En tiedä tutkitusta tiedosta, mutta melkeinpä veikkaisin vedenlämpöjen 10-18 olevan ainakin lähellä hyvää.

Järvikohtaisesti eroja varmasti löytyy samoin kuin ottiajan kanssa. Ei niitä kaloja pelkästään yöllä tule, ei todellakaan. Paikkakohtaisia erot ovat varmasti, niinkuin kaikilla kalalajeilla. Toisaalla paras hetki tuntuu osuvan iltaan, toisessa mestassa hämärän ajat antavat parhaiten ja jossain osumia tulee aivan pimeässä. Selvää on, että tällä ehkä parinkymmenen kalan otannalla ei hirveitä johtopäätöksiä voi vedellä ja paukutellen roiskia suoria viivoja kalastuksen hienovireistä. Itse olen kuitenkin sen verran ennakkoluuloinen ja epäilevä, että luotan liki ainoastaan omaan empiirisesti kerättyyn tietoaittaan. Muut tiedot ovat ainoastaan lähdeviitteitä.

6) Kalapaikat

Näistä kysellään kaikista eniten ja näihin vastataan kaikista vähiten. On ikävää olla mulkku, mutta valitsen tämän roolin. Kyse ei ole ylimielisyydestä vaan terveestä itsekkyydestä, omasta nautinnosta. Blogiteksteissä on sivuttu tätä useammin ja idean voi kai tiivistää pariin ajatukseen.

rakennettuna
loputtomat kaislikot
kahluuhousuilla

vesiruttoa
pinnan alla ahdasta
keväällä mennään

ihana kallio
oivallinen onkia
yksityisaluetta

onhan totta on
hiljainen täydellisyys
salassa pysyy


Tämän hetkisellä osaamisella väitän, että yhden ongittavan paikan löytää meidän kalatunneilla ehkä kerran vuodessa. Ja sitä hakemista tehdään paljon, tietoa etsien ja rannoille jalkautuen. Spotattujen mahdollisten onkipaikkojen ja kirjavien pettymysten suhde ei todellakaan mairittele kalastajaa. Jokaisella on yhtenevä mahdollisuus etsiä, ei ne istutustiedot suurimmalta osalta mitään Stasilistoja ole. Vapaasti ovat saatavilla nämä asiakirjat.

Halutaanko tätä kulttuuria sitten ylläpitää, ripaus Yakuzaa ja hyppysellinen ruusuristiläisyyttä? Äskenkin tuossa vierellä kävi vireä 7-vuotias lukemassa oheista tekstiä ja uhitteli ja uhkaili allekirjoittanutta, etten paljastaisi menestyksekkäitä kalppi-tonttejamme. Mitä järkeä tässä on? Ketä tämä palvelee? Muuttuuko kalastuskulttuuri ikinä näillä keinoin? Jokainen valitkoon itse, tämä on meidän linja.

7) Miksi juuri karppi

Miksi ihmeessä juuri karppi? On helppo fiilistellä onkihetken rauhallisuudella, filosofoida tyhjän ajan merkityksellä ja muistuttaa kuulijoita sillä, että aamuyön haalean kalpean usvan leijuessa keveänä vasten tummaa vedenpintaa arkihuolien paino mielen päältä on poissa ja olo on täydellisen huoleton.

Voima, adrenaliini, euforia, vimma ja massa - turha sitä on kiertää, osa magiasta on silkkaa kalan kokoa, raakaa painetta siimanpäässä ja ihmetystä siitä millaisia otuksia kotoisat vetemme kätkevät syliinsä. On siinä myös ripaus pioneerihenkeä. Jokainen karpinonkija on varmasti tietoinen siitä, että kuuluu kohtuu harvalukuiseen suomalaisten joukkoon jotka näitä alunperin Aasialaista alkuperää olevia kaloja jahtaavat. On mieltä kiihottava ajatus kävellä uudelle rannalle miettien olevansa ehkä ensimmäinen joka tarkoituksella yrittää vesistön karppikantaa kartoittaa. Myös tuttavien ihmettelevät ilmeet ja äimistyneet lausahdukset kalan erikoisuudesta ja kysymykset siitä onko kala todella saatu Suomesta hivelevät itsetuntoa. Toisessa päässä niiden läheisimpien hämmentynyt epäusko, rauhaton päänpuistelu ja floretin terävät sivallukset siinä vaiheessa kun esitellään uusimpia karpin terveydenhuoltotarvikkeita palauttauvat jo jalustalle nousevan karpinonkijan pikaisesti  poteronsa pohjalle.

En usko, että karppi on ylivoimaisen älykäs tai oppivainen, epäilen hyvin vahvasti sen auraa haastavana vastustaja. Karppi on kala, joka syö kaiken ja kaikkea. Se ei nirsoile osuessaan tontille.  Ison ruutanan koukuttaminen vaatii todella perehymistä ja herkkiä käsiä, mutta kun karppipaikalle osuu syövää kalaa on lähtö aina hyvin lähellä. Toki päivät poikkeavat ja joskus, syystä tai toisesta kalat sivuuttavat syötit. Kuitenkin, useimmiten hälytin huutaa ja kala on kiinni. Karpin haastavuus perustuu hyvin suurelta osin yksinkertaisesti määrään. Kun kaloja on vähän niitä on vaikea saada. Merkkaa lammen hauista 20 ja lähde jahtaamaan juuri näitä yksilöitä.

Haaste, aika ja palkitsevuus - tästä hommassa on kysymys. Luulisin, että karppi on vain keino koetella itseään. Aivan yhtä hyvin voisin jahdata täkyonkien vaikka siitä suurinta haukea. Onkireissut ovat nykyään kovin kokonaisvaltaisia. Pikaiset kalareissut tuntuvat  kaukaisilta. Kalastusmuotona, on laji mikä tahansa, onginta on tällä hetkellä kaikkein eniten itseäni. Se tarjoaa loputtoman lajifaunan lisäksi mahdollisuuden kalastaa isoa kalaa aivan kotinurkilla. Itseasiassa luulen, että Uudenmaan alueella helpoiten saatava yli 10 kiloinen sisävesikala voisi hyvin olla karppi. Kaloja on todella monessa paikassa ja jos vain jaksaa nähdä vaivan voi uusia neitseellisen ison kalan paikan löytää jokainen. Vaikeaa se on ja helposti siihen haaskaantuu kesä- pari niin, että mitään takeita kaloista ei ole, mutta lopulta jokainen halukas karppinsa varmasti saa.

Tulevaisuus näyttää jatkuuko ongintamme tällaisena vai kääntyykö syöttivene jyrkästi kohti uusia vanhoja seikkailuja. Nyt näyttää pahasti siltä, ettei tämä tauti ole talttumaan päin. Varmasti se terävin innon kärki vielä leikkautuu ja vanhat tutut kalastusmuodot palautuvat listalle, mutta nyt suunnitellaan talvelle enemmän karpinonginnan puhdetöitä kun ensimmäisiä pilkkereissuja. Tälle kaudellekin on vielä todistettavaa, itseäni kiinnostaa kovasti kuinka myöhään vuoden viimeisen karpin saantia voisi venyttää. Voi olla, että tutut antavat rannat saavat vielä vieraita ennen katon jäätymistä ystäviemme elinympäristön päälle. Onkikausi siis jatkunee ja ensimmäinen kevätreissukin on jo sovittu - aivan uuteen paikkaan.

Aikanaan ajattelin karpinonginnan ja oppimisen aikajänteen niin, että viidessä vuodessa osaan jo onkia ja saan kaloja useammasta paikasta. Nyt karppikesiä on takana kolme ja tuo tavoite tuntuu kuitatulta. Homma oli lopulta helpompaa kuin kuvittelin  En tiedä vieläkään oikeastaan mitään, mutta olen vakuuttunut, että halutessani ja ajan riittäessä saan kaloja vielä lukemattomista uusista paikoista. Palaan lopuksi siihen mystiikkaan ja sumuverhoon johon itse tunsin ensireissuja suunniteltaessa törmääväni. Jos haluat saada karpin lähde ongelle. Karppi ei ole mitään muuta kuin kala. Lähtöajatus on sama kuin kaikessa kalastuksessa. Kalasta siellä missä kaloja on tai houkuttele ne paikalle. Usko, haaveile unelmoi, pety ja onnistu. Kun paksu selkä liukuu rauhallisesti takaisin veteen toivot kohtaavasi saman kalan vielä uudelleen. Kunnioita kaloja ja arvosta muita kalastajia, mutta muista että karppikannat eivät kestä verottamista. Pyydä ja päästä, ongi ja iloitse.


Good old days - Siloneulalaista karpinongintaa vuonna 2011

Karpin onginta - tuo brittiläisten ja keskieurooppalaisten hevijuusereiden ylettömällä krumeluurilla ja pikkutilbehörillä marinoima harraste liitettiin lopullisesti kalakokemuksiimme kesällä 2011. Jos ennen mäskäämiseen suhtauduttiin epäillen nyökkäillään nykyään hyväksyvästi mitä kummallisemmille apuvälineille. Mutta yhä vain järki pistää väkisin jarrua päälle kun netin syövereistä avautuu silmien alle brittiläisen kulttuurin ydin. Sielläpäin kalastus tapahtuu kuitenkin pääasiassa ns. commercial lake:lla. Kotoisien karppipaikkojemme kalat tuskin ovat niin nirsoja kuin saarelaiset toverinsa, jotka ovat parhaassa tapauksessa käyneet rannalla kymmeniä kertoja.Toisaalta muistan lukeneeni jostain karpin "muistin" kestävän kutakuinkin kaksi viikkoa.

Stadilainen merikarppi

Stadi istuttaa liki vuosittain pikkukarppeja merenlahtiin ja sieltä mekin ensimmäiset karppimme ongimme. Mato-onki etäisyydeltä ja ihan mato-onki paikaltakin. Kuitenkin, vaikka kaloja tuntui heinäkuun alkuun olevan liikkeellä enemmänkin ei usko ehkä olisi ollut ihan yhtä kohdillaan ilman opastusta. Toisaalta kyllä pikkukarpit sen verta helpolla antautuivat, että rohkenen väittää ettei karpin saanti paikalta ole maailman suurinta salatiedettä. On se kuitenkin hieno kalastusmuoto, kuten kaikki koho-onginta joka tapahtuu pimeässä valokärkien avustuksella. Valokärjen kadotessa pimeän meren syliin on ilmassa enemmänkin mystiikkaa ja joku juju koholla kalastamisessa on. Lieneekö tämä sitten kultaisten onkimuistojen aikaansaamaa, mutta kalan tärpin visualisoituminen kohon liikkeessä on kyllä mahtavaa.

Asia mikä jäi ehkä eniten askarruttamaan on se, mitä vanhemmille karpeille on tapahtunut? Missä piileskelevät ne isommat - samoilla rannoilla vai jossain missä majesteettit saavat tarvitsemansa rauhan. Suuri karppi ja meri kuulostaa hienolta haasteelta, mutta löysimme itse isompia karppeja sisävesistä. Tai jo rehellisiä ollaan niin tätä kirjoittaessa suurjermuja on löytynyt vain yksi, mutta usko siihen, että kesän 2012 lopussa lukema on selkeästi isompi on kova.

Jos koho-onginnan lumo liittyy näköaistiin on karpin pohjaonginnan yksi koukuista tärpin aikaansaama energiaryöppy. Kun hiirenhiljaisen kesäyön keskeyttä hälärin kiimainen huuto lyö sydän pari kertaa tyhjää ja sitten rauhallinen kesäyö on hetken täynnä liikettä ja tohinaa. Myös suuren karpin brutaali voima siiman päässä on jotain tajutonta (en siis itse oli ikinä tätä vielä kokenut, vierestä näytti kuitenkin melko messevältä). Ainakin ensimmäisen kokemukset perusteella ei tarvinnut paljon miettiä kuka vei ketä.

Jos kuhanjigaus on Siloneulan juuret voin helposti kuvitella karpin onginnan olevan iso osa tulevaisuutta. Kamat luultavasti hiukan kasvavat ja lisääntyvät, sillä koukku on nyt tukevasti kiinni. Toivottavasti tätä osuttaa kykynee muokkaamaan jo pian. Paljon on opittavaa ja koettavaa. Lämpimät kesäyöt, täältä tullaan...

Missä on vapautusmatto?

Ison karpin rapo:

Siloneulan ekat karpit