Vuosiraportit
Historiaa syntyy joka hetki, mutta muistikuvat vuosista muuntuvat ajan kulkiessa kiivaasti eteenpäin.Oliko silloinen jäätalvi ankara, milloin oikeasti tehtiin se ensimmäinen siikareissu tai mistä mikäkin kala lopulta nousi ja miten. Suurin osa reissuista vuoden 2003 jälkeen on kirjoissa ja kansissa ja myöhemmin vuodesta 2007 arvaamattoman googlen armoilla. Toivottavasti blogger kestää ja kantaa, sillä mitään varmuuskopioita tai tallennuksia ei blogiteksteistä ole.
Alla olevassa historiikissa on kirjattu aiempien vuosien meriitit ja sudenkuopat ja lainatut tekstin pätkät ovat suoria ottoja kynäpaperilla täytetyistä kalapäiväkirjoista. Tarkoitus on aina kalavuoden päätteeksi jatkaa historian kirjoitusta niin, että kokonaiskuva kalasteluista on luettavissa yhden otsakkeen alta.
1980-2000
Siloneula on profiililtaan Luoteis-Helsinkinläinen kalatrio. Olemme kukin tahoillamme kalastelleet koko ikämme, mutta yhteiset kalaretkemme alkoivat vuosituhannen vaihteen jälkeen. Mitrin taustalla vahvana pohjana toimii jo ala-aste ikäisenä alkanut perhokalastelu ja perhojen sidonta.Harrastus joka jossain vaiheessa väheni.Pitkäkosken tarjotessa innokkaalle kalastajan alulle turhan monia nollareissuja ja muiden harrastusten pyrkiessä täyttämään kalastukselliset mielihalut.Mitri on myös pilkkimisessä Siloneulan Grand Old Man, joka on saanut itse jäänpäältä todistaa ne kulta-ajat kun Porkkalanniemen kärjestä nousi kassikaupalla pannukarkeaa pakka-ahventa.
Jukan kanssa tutustuimme kalastuksen jaloon olemukseen lähinnä vuokramökeillä onkien ja heitellen pientä lippaa lumpeiden katveeseen. Myös kotistadin rantaseudut ja ennenkaikkea ulkoilusaarten rantakalliot ovat tarjonneet lukemattomia mukavia muistoja kristallin kirkkaan veden ja paksujen rakkolevämattojen äärellä. Pääasiallinen kalastutapa oli tuolloin perinteinen mato-onginta ja muistoina noilta ajoilta on ahventen suuri määrä suhteessa särkikaloihin, lukemattomat kivinilkat ja monilla reissuilla mato-onkien saadut kampelat.
Pääsimme myös käsiksi jigikalastukseen heti kalastusmuodon saapuessa Suomeen ja ensimmäiset jigikuhat nousivat Otaniemessä heti 90-luvun alkuvuosina. Rohkenisin jopa väittää, että olemme ensimmäisiä, jotka opettivat kiinalaisille opiskelijoille ja tutkijoille jigaus tekniikan, joten kiitokset voi osoittaa tähän suuntaan.
2000-2002
90-luvun puolesta välistä 2000-luvun taitteeseen jatkunut rauhallisempi kalastusaika yksittäisine, joskin säännöllisesti toistuvine reissuineen jäi taakse vuosituhannen vaihteen jälkeen ja ajoittui kutakuinkin samaan ajankohtaan kuin kotoa pois muutto - liekö asioilla jonkunlainen yhteys? Alkuun kiertelimme pitkäkosket ja kuharannat ilman suurtakaan paloa harrastaen järkevästi, mutta pikku hiljaa reissuihin alkoi tulla mukaan ajatusta siitä miten ja miksi kalan jopa voisi saada. Suurin yksittäinen syy tähän oli varmasti eksyminen netin kalastuspalstoille ja tätäkautta kalastusvinkkien ja vihjeiden aarrearkkuun.
2003
Ensimmäinen pilkkireissu omalla kairalla (joskus lukioaikana kävin kyllä jo Mitrin kanssa kertaalleen kalassa jään päällä) tehtiin joulukuun alussa 2002. Jäätalvi 2002-2003 muistetaan ylettömästä jäänmäärästä ja koko talven jatkuvista paukkupakkasista. Talven aikana opettelimme Jukan kanssa pilkkimisen filosofiaa lähinnä Lauttasaareen ja Vuosaaren jäillä ja kevättalvella mukaan reissuille iskeytyi myös Mitri - Siloneula nykyisessä kokoonpanossa oli kasassa ja pohja tuleville seikkailuille muurattu.
Kevät ja kesä kuljetti kalastajia lähinnä Lähteelän haukitaivaan, Stora Herrön ulkoilusaaren, Vantaanjoen kortittomien koskien ja kuhapaikkojen välillä ja Mitrin osallistuminen reissuille alkoi käydä säännöllisemmäksi. Kalastus rupesi haukkaamaan suurempaa osaa ajatuksista kalareissujen ulkopuolella, siitä onko kyse meriitistä voidaan kiistellä, mutta nykyisin saadut kalat ovat pääasiassa kalatuntien ja ajatustyön tulosta.
2004
Syksy koitti ja oli aika aloittaa talvikalastus kaudella 2004. Kalastuskaudella jonka jälkeen kalastuspäivien määrät ovat kasvaneet, kalastumuodot ovat monipuolistuneet ja yhteydenpito meidän kolmen välillä tiivistynyt siihen pisteeseen, että kun kalareissulla ollaan voidaan huoletta jutella läpi taas uudestaan ja uudestaan samat kalajutut, spekuloida maailmantilanteella ja hekotella koska millekin päättäjälle.
Alku kaudesta pilkkihimo vei ja miehet vikisivät - Lauttasaaren edusta, Suvisaaristo, Vuosaari ja ennenkaikkea alkuaikojen kuumin kalapaikka Linlo tulivat tutuiksi ja joskus jotain saalistakin tarttui kotiinvietäväksi. Jäiden sulaessa hurahdimme siianongintaan . Ensimmäisen siikakauden jälkeen ei paluuta enää ole ollut. Voiko siistimpää ja stadilaisempaa kalastusta enää keksiä - paikkoja riittää, aurinko lämmittää ja kalaa tulee melkein joka reissulla. Huhtikuun loppu, aurinko ja siianonginta - pyhäkolmiyhteys!
Toukokuussa 2004 osallistuimme ensimmäistä kertaa Suomen kalatalouden keskusliiton (SKES) järjestämälle Kalamarotonille ja ensimmäisestä maratonista eteenpäin kuullessamme sanan Siloneula on mieleen noussut paljon muutakin kun pieni neulan muotoinen rannoilta löytyvä kala. Heti ensimmäisestä vuodesta kalamaraton on ollut jokakeväinen kohokohta ja ehkä vieläkin merkittävämpää muokannut kalastustottumuksia niihin uomiin joissa ne nyt ovat. Nykyisen kaltainen kalastelu voidaankin helposti laskea alkaneeksi toukokuussa 2004, joten keväällä 2013 vietetään toivottavasti yhä aktiivisen eriitäin epävirallisen Kalakerho Siloneulan 10-vuotis taiteilijajuhlaa.
Kesä kului kuhaa jigaten ja kalaa saaden, silloinen alamitta 37 senttiä on tilastoja tutkimalla kuitenkin ollut kohtuu tiukassa ja tätä vasten peilaten nykyisissä kaloissa olisi vanhan alamitan ylittäviä kaloja aika reilustikin enemmän.Syksyn saapuessa Helsinkiin alkoivat reissut suuntautua kohti Kirkkonummea ja myös Pitkä- ja Ruutinkosken kirjolohettomat kuohut kävivät tutuksi. Kalapäiväkirjaa selatessa silmiin pistää lukuisten täkyonkireissujen määrä - joskaan haukia ei kovin montaa saatu on usko kalansaantiin ollut ilmeisen kova. Ehkä tähän kalastusmuotoon palataan vielä. Kalakausi päättyi Porkkalanniemen taimennollaan 13.11. ja kausi paketoitiin kuumeisesti pakkasia odotellen.
2005
Kausi polkaistiin liikkeelle 2.1 Bodom-järvellä ja koko alkutalven jatkuneet lämpimät pitivät Siloneulalaiset tiivisti lähiseutujen pienvesillä. Bodom, Vitträsk ja Valkjärvi oltiin koluttu kun helmikuun alussa 2005 tehtiin seurahistorian ensimmäinen madepilkkireissu Kirkkonummelle. Heti ensimmäisellä reissulla Jukka koukutti maitikalan ja tästä alkoi viisivuotinen putki kun nuorempi Heikkilä piti tiukasti ja ylivoimaisesti kiinni Siloneulan madekeisarin tittelistä. Samalla reissulla alkoi myös Mitrin madepainajainen joka päättyi vasta helmikuussa 2011.
Muutaman Linlopiston jälkeen alkoi toinen siikakautemme, jonka aikana siikahurahdus viimeisteltiin ja vajaaseen kuukauteen reissuja kertyi kymmenkunta. Kalaakin saatiin kohtuullisesti ja uusia vieläkin käytössä olevia paikkoja löytyi muutamia, joskin Hatut toimivat näyttämönä suurimmalla osalla reissuista. Jälkeenpäin kun reissujen päivämääriä katsoo voi helposti todeta parhaan siikasesongin jääneen liki kalastamatta - viimeinen reissu hopeisten ystäviemme luokse tehtiin jo 22.4.
Toukokuun alussa kepitin itse yhä voimassa olevan haukienkkani Lähteelästä ja hauen kalastus täytti muutenkin toukokuisista kalakerroista karhun osan. Täkyonginta tuotti ihan asiallisia tuloksia, mutta rajallisten paikkojen haravointi alkoi pikkuhiljaa puuduttaa. Kalamaratonille osallistuttiin vielä ilman minkäänlaista alkuvalmisteluja, joskin ekan vuoden opetuksena kamat oltiin viritetty jo ennen kisan alkua. Sijoituksena oli lopulta 16. ja lajimäärä 13 - esimerkiksi kivinilkka antautui kovin helpolla ja helppo honkiskirre oli kerrankin helppo meillekin.
Kesä kului totutusti kuhan parissa totutuin tuloksi - muutama mittakala aina silloin tällöin ja reilummin alamittoja. Myös lähikoskilta pyydettiin tuttua nollaa. Kuhakauden jälkeen suunnattiin totutusti hauen perään länteen - Linlo ja Lähteelä tarjosivat tuttua max. kolmea kalaa ja ylipäätään reissut tarjosivat hienoja hetkiä, hienossa seurassa useimmiten ihan hienoilla paikoillakin.
Syyskuun lopussa teimme myöhemmin perinteeksi muodostuneen syysreissu ja kohteena toimi ennen Kemiön löytymistä Mynälahti. Kalaa ei kummemmin tullut ja suurin osa kalastusajasta kalastettiin olemattomia haukia. Perinne oltiin kuitenkin polkaistu aluilleen. Loppusyksy seikkailtiin lähinnä Linlossa pikkuhaukia huijaten ja avovesi kausi päätettiin vasta sataneen lumen kanssa Porkkalanniemen taimennollaan 26.11.2005. Toki seuraavan kauden eka pilkkireissu ehdittiin tehdä tapanina Bodomille.
2006
Vuosi 2006 oli kalastelujen osalta omalta osaltani hiljaisinta aikaa 2000-luvulla. Lauri syntyi maaliskuun 14 ja sitä ennen ehdittiin tehdä useampia pilkkireissuja niin ahvenen, kuhan kuin matikankin pariin. Sipoonlahdelta, ensimmäiseltä kuhapilkkireissulta nousi parikymmentä kuhaa ja oma elämänpiste matikka tarttui helmikuun ensimmäisenä. Ensimmäistä kertaa pilkkikausi myös venyi huhtikuun puolelle ja viimeinen reissu jäänpäältä tehtiin huhtikuun 11 Sipoonlahdelle. Siikareissujakin kertyi vyölle ainoastaan yksi, joten toukokuinen Maraton maistui ehkä tavallistakin herkullisemmalta.
Maratonilla aloitimme kolmen vuoden kuluttava putken, jonka aikana lajimäärä sementoitui 15:sta. Elämän ensimmäinen Vimpa lämmitti ja Mitrin huikea tuurisäyne oli maratonhistoriamme ensimmäinen vahinkopiste. Nykyhetkeen peilattuna Teistin 16-laji, Deliriumin 17 ja Amatöörien 18 kertovat siitä, että jotkun muutkin ovat vuosien kuluessa hurahtaneet maratoniin ehkä hitusen liikaa.
Kesä sujui hyvin hiljaisissa merkeissä, mutta syksyllä löysimme tiemme Kemiöön. Reissulle lähdettäessä tavoitekala oli eittämättä Hauki ja mittapuumme mukaan kaloja tulikin määrällisesti huikeat määrät. Tosin jo ensimmäisellä reissulla aloimme innostua ahvenen jigauksesta ja tämä toimi varmasti pontimena jigipakkien värivalikoiman eksponentiaaliselle kasvulle. Kausi päättyi jo marraskuun alussa ja seuraavasta vuodesta eteenpäin perinteinen kalakirjanpito alkoi jäädä unholaan kun blogi polkaistiin alkuun
2007
Kalassa oltiin käyty edellisvuosina sen verran taajaan, että kalastuksen vuosirytmi oli jo löytynyt. Vuoden ajat vaihtuivat ja kalastusmuoto sitä mukaan - lampipilkkiä, meripilkkiä, madereissut, kevätjäät, siikakausi, maraton, kuhakesä, koskikalastusta, linlo, kemiö, taimen ja jäiden odotus.
Kevät 2007 oli ja on yhä historian huikein siikakausi. Parinkymmenen siian reissuja tehtiin useita ja myös kalojen koko oli välillä enemmän kuin kohdillaan. Kalaa tuli joka paikasta ja tätä myötä myös uusia rantoja löytyi useita. Toukokuun alussa tilanne oli historiallinen, kun pakkasessa oli roppakaupalla kotimaista kalaa ja viimeisellä reissulla jouduttiin lyömään pillit pussiin reilun tunnin onkimisen jälkeen, jotta 3kk pakkasessa säilyvä file ehdittäisiin myös syödä.
Kalamaratoniin käytettiin ensimmäistä kertaa hiukan ajatustyötä - kalapaikat ja suunnitelmat ennenkaikkea ensimmäisen kymmenen lajin osalta harkittiin tarkkaan. Etukäteisharjoittelu ei tosin tullut mielenkään ja kun osa joukkueista ehkä treenasi jatkoi Siloneula Linlolaisten pikkuhaukien kiusaamista.Tulos oli kuitenkin hitusen hämmentävä - olimme koko kisailijajoukon nopeimmat 10-lajin saajat. Tämän jälkeen lajeja ei sitten saatukaan kuin viisi lisää ja loppusaldo oli edellisvuoden tapaan 15.
Alkukesän kuhanjigaus alkoi jäädä vähäisemmäksi ja muutenkin kesäkausi muodostua kalastuksen osalta vuoden rauhallisemmaksi ajaksi. Kelien viiletessä onnistuimme löytämään syksyiset stadikuhat ja samalla kalojen keskikoko hiukan kasvoi. Kemiöstä pamahti seuran ennätyskuha, mutta syksyn todellinen kalamuisto kirjattiin marraskuisesta Lauttasaaresta Jukan saaman mittataimenen myötä. Näin hyvissä tunnelmissa myös päättyi kalakausi 2007
2008
Alkuvuodesta 2008 on jäänyt mieleen kaksi asiaa - Ahton syntymä ja se, ettei kantavaa jäätä muodostunut oikeastaan koko vuonna. Pilkkipaikkoja etsittiin tammikuun lopulla Lopen pikkulammilta asti ja Jukka ja Mitri onkivat ensimmäisen avovesisiikansa helmikuun 23. päivä. Kun itse siikakausi käynnistyi tuli kalaa edellisvuoden tapaan reippaasti, joskin ihan yhtä maagisia kaloja tahi määrää kuin vuonna 2007 ei löydetty.
Maratonilla tehtiin kyseenalaista historiaa parillakin tapaa. Mitri katseli taideteoksia Louvressa ja Siloneulan kolmantena jäsenenä ongiskeli Hannan broidi Mikko. Ehkä vieläkin katkerampaa oli kuitenkin jääminen ilman haukea - muistikuvat viidestä tunnista ilman kontakiakaan kalaan, jota pidimme aivan salettina ja jääminen jälleen 15 lajiin hiersivät silloin aika tavalla ja ovat vieläkin eittämättä tuskaisin maratonmuisto.
Kesän ja syksyn aikana myös Blogin päivitys oli katkonaista ja useampi reissu jäi kirjaamatta muistiin. Kemiössä kuitenkin käytiin ja muutenkin kalasteltiin normaalirytmiin. Tässä kohtaa voi sitten muisti tehdä tepposensa, kun ei merkintää reissusta ole sekoittuvat vuodet ja kuukaudet helposti toisiinsa. Varmaa kuitenkin on, että mitään merkittävää ei tapahtunut ja saalistilastokin pysyi melko laihanlaisena. Kausi päättyi jäiden perässä Heinolaan asti ajellen 27.12.
2009
Vuoden vaihteen jälkeen pakkanen jähmettyi Etelä-Suomen ylle ja jääpeite paksuna kaikilla siloneulalaisilla talvikalapaikoilla. Lammilla pilkittiin nyt jo tottuneesti värikoukuilla ja matikoiden kutuna osuttiin paikalle kohtuu hyvään saumaan. Mitri tosin kärvisteli taas yhden talven ilman madetta. Parin vuoden tauon jälkeen myös Eteläinen merialue kutsui ahvenpilkille ja onnistuimme jopa löytämään hiukan parempia kaloja. Usko tasurin ylivoimaan - ainakin merellä heräsi
Parin edelliskauden siikapeijaiset eivät toistuneet ja omalta osaltani kausi 2009 käynnisti parin vuoden siikapiinan ja läheltä kävi etten olisi jäänyt kokonaan ilman kevät siikaa. Myös kalamaratonilla edessä oli romahdus, kun emme onnistuneet vieläkään ylittämään epätoivoista 15:sta lajin rajapyykkiä ja sitä myötä sijalukukin romahti kevyesti 20 huonommalle puolelle. Osallistuimme myös heinäkuussa Skesin järjestämään Vantaan pienvesien kalakartoitukseen ja osittain sitäkin kautta aloimme tutustua tarkemmin myös maratonista tuttujen joukkueiden jäseniin. Kalastus alkoi saada myös kolmikon ulkoa tulevia sosiaalisia ulottuvuuksia.
Syksyllä Kemiö tarjosi pahintaan ja autossa kotimatkalla teimme jo pyhän lupauksen olla ikinä palaamatta Elmdalin iloihin. Päätös joka onneksi peruutettiin heti seuraavana vuotena. Marraskuussa oli Mitrin vuoro saada syystaimen ja kuten Jukankin kohdalla tästä tuli kala johon palataan keskusteluissa aina tasaisin väliajoin. Heti joulukuun alun jälkeen alkoivat pakkaset jotka mahdollistivat ensimmäisen pilkkireissun Nuuksion ylängölle jo ennen jouluaattoa. Kauden viimeinen reissu tehtiin 29.12 Vitträskille ja siitä muodostui omassa kategoriassaan ehkä yksi legendaarisimmista. Hirveässä räntäsateessa Mitri huomasi auton avaimien kadonneen pilkkipäivän aikana ja lopulta selvisimme kotiin ystävällisten kanssakalastajien ja lähisukulaisten avustamana.
2010
Vuosi 2010 muutti kalastustottumuksiamme rajulla kädellä. Alkukauden pilkkireissu kulkivat vielä tuttuja uria. Ensimmäistä kertaa jäätiin kokonaan ilman madetta ja siikakausikin oli äärimmäisen vaikea. Maraton oli kuitenkin tiukentanut otettaan ja ensimmäistä kertaa kisaa varten jopa treenattiin. Myös talven aikana alkanut yhteyden pito lajikalastusta harrastavaan joukkoon alkoi muokkamaan omiakin ajatusmalleja. Onnistuimmekin karistamaan vanhat pölyt myös lajimäärämme päältä ja omasta mielestämme hyvinkin onnistuneesti jallitimme 24 tunnin aikana 19 eri kalalajia. Kokonaan uusi maailma aukesi otsalampun valokeilaan yön pimeinä tunteina. Onko homma sitten kalastusta vai kalabongausta onkin sitten jo aivan toinen tarina.
Aiemmin kesäkuukauden ovat olleet kalastuksellisesti rauhallisinta aikaa, mutta jo useamman vuoden mielessä hautunut ajatus isojen särkikalojen onginnasta toteutettiin kesällä 2010. Toteutus tapakin oli melko rankka aiempaan nähden, sillä suutarin perässä valvottin öitä, haalittiin kamoja ja käytettiin aikaa niin paljon, että kun kala lopulta viimein antautui nousi se arvoasteikossa meritaimen luokkaan. Myös Kemiössä koettiin sen kokoluokan onnistuminen, että usko palasi myös ystävämme Ragnarin tarjoamaan kalastusonnelaan.
Pilkkikausi alkoi jo marraskuussa ja joulukuu pohjusti jo tulevan kauden suuntaa. Yhä enenevässä määrin reissuilla juteltiin eri lajeista ja myös kolmikon ulkopuolisia reissutovereista tavattiin jään päällä. Pilkkitrendinä mainittakkoon se, että meripilkillä ei muita kuin tasureita enää näkynyt
2011
Uusi kausi alkoi toista kertaa peräkkäin talvileikkijän taivaassa, mutta pilkkijälle paksu lumipeite rajasi kalastusalueet merelle, jossa veden korkeuden muutokset pitävät huolen, että kahlattava syvyys pysyy kutakuinkin järjen rajoissa. Tammikuu meni ulkoillessa, mutta heti helmikuun alkuun räjähti ja kunnolla - kuuden vuoden kamalan uurastuksen jälkeen jo kauden eka reissu pudotti mademörön Mitrin hartioilta. Harvaa kalaa on kalastettu tuloksetta yhtä kauan muiden kuitenkin kokoajan nostellessa kaloja ympäriltä. Se oli se kuuluisa Hieno Hetki!
Maaliskuussa jahdattiin niin ahvenia, kuhia ja siikojakin ilman suurempaa tulosta, mutta uutena kalastusmuotona lajifaunaan kirjattiin norssinpilkintä - tämäkin hyvin stadilaista ja muutenkin näin lähiruokabuumin käydessä kuumana hyvinkin ajankohtaista puuhaa. Hommaan palattaneen jo pelkästään herkkuhetkien toivossa.
Siikakausi meni ja kalojakin saatiin, vaikka ainoastaan Mitri osui rannalle syönnin ollessa kunnolla päällä. Jotain hämmentävää lienee myös tapahtunut, koska kesken kuumimman siikasesongin yritettin ongiskella kaukana Espoossa epäonnisesti säynettä. Muutenkin toukokuun molemmin puolin kalamaratonkuume sai aikaan erinäisiäkin ajatuksia ja rantautumisia. Siikakauden lomassa heitettiin myös ehkä 20 heittoa taimenta - palkintona 2,3kg stadilaista taimenta.
Itse maraton olikin Siloneulalle liki täysosuma ja viides sija 22 lajilla täytti juurikin sen haaveen, mihin realistisesti olimme laskeneet yltävämme. Yhä vain kisan vika 12 tuntinen tuntuu tavattoman vaikealta - johtuuko tämä sitten siitä, että saamme ne kalat mitä osaamme kalastaa kohtuu ripeästi vai siitä, että usko ja taito kanttaa yön pimeydessä? Tätä haastetta lähdetään ratkomaan kaudella 2012.
Kesäkuukausissa on tapahtunut kalastuksessamme ylivoimaisesti eniten muutosta. Aikaisemmin vähintäänkin juhannuksesta elokuun puoleen väliin oli liki Siloneulareissutonta aikaa, mutta särkikalainnon myötä juurikin nämä ajankohdat ovat nykyään melkein aktiivisinta kalastusaikaa. Tämä aika on usein myös loma- ja yöaikaa ja ainakin itsellä useampi päivä sujui pienessä sumussa valvotun yön päätteeksi. Kokonaan uutena lajina listallemme kirjattiin Arabiasta nousseet Karpit ja myös Espoosta löytyneet suurruutanat rikastuttivat niin kalastuskohde kuin kalastusmuotolistaa jälleen uudella pisteellä.
Kuitenkin kaiken tämän uuden päälle on liimattu se yksi hetki ja muisto. Parin viikon aktiivisen mäskäyksen ja kalakohteen kartoituksen ja kalastelun päätteeksi projekti isokarppi saatiin riemukkaaseen päätökseen. Koko elokuun alku tehtiin töitä ja oikeasti tsempattiin, jotta jo nähdyt suurkarpit saataisiin maistamaan maissia. Yhtä valtavaa (2.8kg) lahnaa ja pari kohon sukellusta kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut ennen elokuun 13. päivän aamua. Silloin ulvoi niin häläri kuin sielukin. Sitä väsytysvideota on kotikoneella tsiigailtu pimeinä iltoina liiankin kanssa. Mitri Häkkinen ja Suomukarppi 9,3 kiloa kohtasivat ja erosivat uudelleen. Hitto, vieläkin naurattaa.
Varmaa on kun vuoden 2012 ensisäteet lämmittävät ja maraton on ohi kutsuu kyseinen paikka meitä! Loppukausi sujuikin sitten hyvin paljon rauhallisemmissa merkeissä. Liekö kyseessä Karpin vai määrällisesti hurjan kalakesän aiheuttama krapula vai mikä. Kesän sarjaa: Lahna 2,8kg, Ruutana 1,4kg, Karppi 9,3kg saattaa olla ensivuonna vaikea petrata. Toisaalta nyt on kaikille lajeille paikat tiedossa. Vielä kun löytyisi paikka isoille +1,5kg suutareille niin olisi suuret ruskeansävyiset särkikalat hyvin hallussa.
Kemiössä onnistui myös lähes kaikki ja pääsimme todella nautiskelemaan jigikalastuksesta ja siitä aktiivisuudesta mitä onginta ei voi ikinä tarjota. Kalaa tuli niin paljon, että vielä vuoden vaihteessa pakkasesta kaivetaan viimeisiä fileitä piristämään ruokapöytää kaupassa ylikalliilla myytävällä kotimaisella vaalealla villikalalla. Kauden viime metreillä kalastusta rajoitti omalta osalta kotona ilmaantunut ennenkokematon sairasputki ja Mitrille joulukuun puolessa välissä syntynyt tyttövauva.
Katsotaan mitä kausi 2012 tuo tuollessaan. Ainakaan jäätä ei näy eikä kuulu ja näyttää vääjäämättä siltä, että kauden ensimmäinen reissu suuntautuu taimenrannoille - ei siis pakkasen täytettä tiedossa. Mitenköhän käy madekauden? Toisaalta aikaisempina vuosina lämpimät jäättömät talvet ovat olleet parhaita siikakeväitä ja tuskin nyt ruutana- lahna- suutari- ja karppimestat ainaakaan ole heinäkuussa jäässä.
2012
Kalakausi 2012 tiivistettynä yhteen sanaan - karpinonginta. Homma on vaikeaa, koukuttavaa, askarruttavaa, turhauttavaa ja vaikka mitä muuta. Vuosi kuitenkin toi mukaan yhden tärkeän sana, johon vielä viime vuonna oikein uskonut - mahdollista. Etsivä löytää paikkoja ja kalojen saanti vaatii tämän jälkeen vaan perslihaksi, tunteja ja uskoa. Tehtiin sitä kuitenkin paljon muutakin kuin ongittiin karppia.
Pilkkikausi
toi uusia meripaikkoja ja näkemystä siitä, että hommaan ollaan
löytämässä jonkun sortin viisasten kivi. Ahvenen keskikoko kasvoi ja
mielenkiinto meripilkintään roihahti astetta kirkkaammaksi. Madesopat
jäi syömättä ja muutenkin keskitalven hetket alkavat vaikuttaa
kalenterivuoden parhailta kalastustaukoa ajatellen. Jäänpäältä kalastus
ei varmasti osaltani jää ikinä, sen verran erilaista, raikasta ja
mielekästä homma miljoonine mahdollisuuksineen on.
Siikakauden
aikana sujahti kevät. Kaloja saatiin sopivasti ja rannoilla
todistettiin vuosia jatkuneen trendin yhä vain voimistuneen.
Siianonginta stadissa on massojen harrastus. Maratonia ei juurikaan
kevärannoilla ajateltu, mutta siitä huolimatta kuumeen iskiessä ja
harjoitusten onnistuessa aloimme haaveilla ensimmäistä kertaa
menestyksestä. 26 lajia ja viides sija jätti tuleville vuosille pieniä
jyviä hampaankoloon vaikka kokonaisuudessaan 24 tuntinen oli liki
silkkaa voitontanssia.
Kesän koittaessa kääntyi ajatus onginnan suuntaan. Viime kaudella iskostunut into ja mielenkiinto niin koho- kuin pohjaongintaan vaan syveni ja vaikka alkukausi tarjosi liki silkkaa epäuskoa ei ajatus harrastuksen mielekkyydesä missään vaiheessa vaarantunut. Jälkeenpäin on helppo todeta karppien saaneen elellä alkukesän aivan liian rauhassa, sillä kun ison ja jalon onkikalan aikaansaama kiima saavutti huippunsa oli mukavin onkiaika jo takanapäin. Ensivuonna ei tätä virhettä tehdä. Kuitenkin jos akseli ruutana-lahna-karppi kirjataan numeorin 1,3-3,8-11,4 on muisoissa myös paljon onnistumisia. Yhteistyö muiden karppihullujen kanssa syveni ja loppukaudesta tätä yhteistyötä juhlistettiin ehkä vuosisadan reissulla aivan uudeessa kohteessa. Tulevaa kautta odottavat myös uudet lelut - pikkusormen lisäksi meni jo toinen käsi.
Alla olevassa historiikissa on kirjattu aiempien vuosien meriitit ja sudenkuopat ja lainatut tekstin pätkät ovat suoria ottoja kynäpaperilla täytetyistä kalapäiväkirjoista. Tarkoitus on aina kalavuoden päätteeksi jatkaa historian kirjoitusta niin, että kokonaiskuva kalasteluista on luettavissa yhden otsakkeen alta.
 |
| Halkolampi 1983 |
1980-2000
Siloneula on profiililtaan Luoteis-Helsinkinläinen kalatrio. Olemme kukin tahoillamme kalastelleet koko ikämme, mutta yhteiset kalaretkemme alkoivat vuosituhannen vaihteen jälkeen. Mitrin taustalla vahvana pohjana toimii jo ala-aste ikäisenä alkanut perhokalastelu ja perhojen sidonta.Harrastus joka jossain vaiheessa väheni.Pitkäkosken tarjotessa innokkaalle kalastajan alulle turhan monia nollareissuja ja muiden harrastusten pyrkiessä täyttämään kalastukselliset mielihalut.Mitri on myös pilkkimisessä Siloneulan Grand Old Man, joka on saanut itse jäänpäältä todistaa ne kulta-ajat kun Porkkalanniemen kärjestä nousi kassikaupalla pannukarkeaa pakka-ahventa.
Jukan kanssa tutustuimme kalastuksen jaloon olemukseen lähinnä vuokramökeillä onkien ja heitellen pientä lippaa lumpeiden katveeseen. Myös kotistadin rantaseudut ja ennenkaikkea ulkoilusaarten rantakalliot ovat tarjonneet lukemattomia mukavia muistoja kristallin kirkkaan veden ja paksujen rakkolevämattojen äärellä. Pääasiallinen kalastutapa oli tuolloin perinteinen mato-onginta ja muistoina noilta ajoilta on ahventen suuri määrä suhteessa särkikaloihin, lukemattomat kivinilkat ja monilla reissuilla mato-onkien saadut kampelat.
 |
| Jukka kalastaa -88 |
Pääsimme myös käsiksi jigikalastukseen heti kalastusmuodon saapuessa Suomeen ja ensimmäiset jigikuhat nousivat Otaniemessä heti 90-luvun alkuvuosina. Rohkenisin jopa väittää, että olemme ensimmäisiä, jotka opettivat kiinalaisille opiskelijoille ja tutkijoille jigaus tekniikan, joten kiitokset voi osoittaa tähän suuntaan.
 |
| Teemu ja kala -86 |
2000-2002
90-luvun puolesta välistä 2000-luvun taitteeseen jatkunut rauhallisempi kalastusaika yksittäisine, joskin säännöllisesti toistuvine reissuineen jäi taakse vuosituhannen vaihteen jälkeen ja ajoittui kutakuinkin samaan ajankohtaan kuin kotoa pois muutto - liekö asioilla jonkunlainen yhteys? Alkuun kiertelimme pitkäkosket ja kuharannat ilman suurtakaan paloa harrastaen järkevästi, mutta pikku hiljaa reissuihin alkoi tulla mukaan ajatusta siitä miten ja miksi kalan jopa voisi saada. Suurin yksittäinen syy tähän oli varmasti eksyminen netin kalastuspalstoille ja tätäkautta kalastusvinkkien ja vihjeiden aarrearkkuun.
2003
Vuosaari 11.1.2003
"Aivan helvetin kylmä. Tyyni aurinkoinen vaihtui silmänräpäyksessä merenpäälliseksi pakastearkuksi."
 |
| Hauho 24.2. |
Kevät ja kesä kuljetti kalastajia lähinnä Lähteelän haukitaivaan, Stora Herrön ulkoilusaaren, Vantaanjoen kortittomien koskien ja kuhapaikkojen välillä ja Mitrin osallistuminen reissuille alkoi käydä säännöllisemmäksi. Kalastus rupesi haukkaamaan suurempaa osaa ajatuksista kalareissujen ulkopuolella, siitä onko kyse meriitistä voidaan kiistellä, mutta nykyisin saadut kalat ovat pääasiassa kalatuntien ja ajatustyön tulosta.
 |
| Lähteelä 23.5. |
 |
| Stora Herrö 7.8.2003 |
Stora Herrö 7.8.2003
"Pari tuntia tyhjää, mutta sitten tärähti. Ahvenet otilla. Aluksi Jukalle 330g ja sitten syönti jatkui n.1,5h. Yht 11 ahventa. Olivat ajamassa kolmipiikkejä, mulina vain kävi"
2004
Syksy koitti ja oli aika aloittaa talvikalastus kaudella 2004. Kalastuskaudella jonka jälkeen kalastuspäivien määrät ovat kasvaneet, kalastumuodot ovat monipuolistuneet ja yhteydenpito meidän kolmen välillä tiivistynyt siihen pisteeseen, että kun kalareissulla ollaan voidaan huoletta jutella läpi taas uudestaan ja uudestaan samat kalajutut, spekuloida maailmantilanteella ja hekotella koska millekin päättäjälle.
Linlo 31.1.2004
"Aikainen lintu madon nappa... tai sitten ei. Koko aamupäivänä ahvenet eivät suostuneet yhteistyöhön. Särjet ja kiisket sensijaan hullaantuivat Schröderin toukista. Yhden maissa yhdestä reiästä kaksi >250g ahventa ja yli satasia useita päälle. Mitrin tapsimorri tainnutteli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta roskakaloja "
 |
| Linlo 31.1. |
Alku kaudesta pilkkihimo vei ja miehet vikisivät - Lauttasaaren edusta, Suvisaaristo, Vuosaari ja ennenkaikkea alkuaikojen kuumin kalapaikka Linlo tulivat tutuiksi ja joskus jotain saalistakin tarttui kotiinvietäväksi. Jäiden sulaessa hurahdimme siianongintaan . Ensimmäisen siikakauden jälkeen ei paluuta enää ole ollut. Voiko siistimpää ja stadilaisempaa kalastusta enää keksiä - paikkoja riittää, aurinko lämmittää ja kalaa tulee melkein joka reissulla. Huhtikuun loppu, aurinko ja siianonginta - pyhäkolmiyhteys!
Sisä-Hattu 8.4.2004
"Aamuksi ryntäys vapaviidakkoon. Hiljaista koko remmillä. Yksi siika ylpeälle patulle samoilta jalansijoilta kuin edellisreissulla .n.14.45 kaloja alkoi tulla tasaisella tahdilla. Ylös 6 siikaa reilussa tunnissa. Oma tähtihetki taittoi virneen naamalle. Eka siika..."
 |
| Sisä-Hattu 8.4. |
Toukokuussa 2004 osallistuimme ensimmäistä kertaa Suomen kalatalouden keskusliiton (SKES) järjestämälle Kalamarotonille ja ensimmäisestä maratonista eteenpäin kuullessamme sanan Siloneula on mieleen noussut paljon muutakin kun pieni neulan muotoinen rannoilta löytyvä kala. Heti ensimmäisestä vuodesta kalamaraton on ollut jokakeväinen kohokohta ja ehkä vieläkin merkittävämpää muokannut kalastustottumuksia niihin uomiin joissa ne nyt ovat. Nykyisen kaltainen kalastelu voidaankin helposti laskea alkaneeksi toukokuussa 2004, joten keväällä 2013 vietetään toivottavasti yhä aktiivisen eriitäin epävirallisen Kalakerho Siloneulan 10-vuotis taiteilijajuhlaa.
 |
| Historian ensimmäinen Maratonmuistio |
Kalamaraton 2004
"- Muiden sännätessä matkaan me kurvasimme parkkikselle ja virittelimme puolessa tunnissa kamat kalastuskuntoon
-Epätoivon jo vaaniessa Jukan koho sukelsi, kalaa siis oli, mutta olivatko ne ruutanoita?
-Käännyimme hajun suuntaan - mätikselle tottakai
-Erä nosti vierestä 2 kuhaa valkoisella tubejigillä, mutta piti poistua. Jukka takaisin inttiin ja Kontulaan goisimaan
-klo 7.30 sydän oli pysähtyä, iso siika pyristeli mato-ongen päässä! Valitettavasti...
-Viisari kääntyi ja kilpailu oli ohi; tuli tyhjä olo.Entä jos, ainakin se sorva... Ensi vuonna 15"
Kesä kului kuhaa jigaten ja kalaa saaden, silloinen alamitta 37 senttiä on tilastoja tutkimalla kuitenkin ollut kohtuu tiukassa ja tätä vasten peilaten nykyisissä kaloissa olisi vanhan alamitan ylittäviä kaloja aika reilustikin enemmän.Syksyn saapuessa Helsinkiin alkoivat reissut suuntautua kohti Kirkkonummea ja myös Pitkä- ja Ruutinkosken kirjolohettomat kuohut kävivät tutuksi. Kalapäiväkirjaa selatessa silmiin pistää lukuisten täkyonkireissujen määrä - joskaan haukia ei kovin montaa saatu on usko kalansaantiin ollut ilmeisen kova. Ehkä tähän kalastusmuotoon palataan vielä. Kalakausi päättyi Porkkalanniemen taimennollaan 13.11. ja kausi paketoitiin kuumeisesti pakkasia odotellen.
Pitkäkoski 29.10.2004
"Kirkas, kuulas, komea keli - paskainen, pusikkoinen, piinaava Pitkäkoski. Vettä riitti kaloja ei"
2005
Kausi polkaistiin liikkeelle 2.1 Bodom-järvellä ja koko alkutalven jatkuneet lämpimät pitivät Siloneulalaiset tiivisti lähiseutujen pienvesillä. Bodom, Vitträsk ja Valkjärvi oltiin koluttu kun helmikuun alussa 2005 tehtiin seurahistorian ensimmäinen madepilkkireissu Kirkkonummelle. Heti ensimmäisellä reissulla Jukka koukutti maitikalan ja tästä alkoi viisivuotinen putki kun nuorempi Heikkilä piti tiukasti ja ylivoimaisesti kiinni Siloneulan madekeisarin tittelistä. Samalla reissulla alkoi myös Mitrin madepainajainen joka päättyi vasta helmikuussa 2011.
Bodom-järvi 2.1.2005
"Vuoden ensimmäinen sunnunta, liukas järvenjää ja tuhansien traagisten tarujen ja yhden totuuden Bodom. Hyvä alku kaudelle - iso läjä tikkuahvenia ja uran eka pilkkihauki jäälle. Kaikki kalat aivan rantamatalasta."
 |
| Bodom 2.1. |
Muutaman Linlopiston jälkeen alkoi toinen siikakautemme, jonka aikana siikahurahdus viimeisteltiin ja vajaaseen kuukauteen reissuja kertyi kymmenkunta. Kalaakin saatiin kohtuullisesti ja uusia vieläkin käytössä olevia paikkoja löytyi muutamia, joskin Hatut toimivat näyttämönä suurimmalla osalla reissuista. Jälkeenpäin kun reissujen päivämääriä katsoo voi helposti todeta parhaan siikasesongin jääneen liki kalastamatta - viimeinen reissu hopeisten ystäviemme luokse tehtiin jo 22.4.
Ulko-Hattu 30.3.2005
"Käsittämätön päivä! Jäät taas poissa ja tuulen suunta lännessä. Ulkohatulla tyhjää kalastajista vaan ei kaloista. Jukalle 7 siikaa joiden seassa 2X500g ja mulle 5 suurimpana 420g. Yhteensä perattua kalaa 2,9kg. Madoista pulaa joten saalis olisi voinut olla isompikin (samalla madolla 3 kalaa!!!)"
 |
| Ulko-Hattu 30.3 |
Toukokuun alussa kepitin itse yhä voimassa olevan haukienkkani Lähteelästä ja hauen kalastus täytti muutenkin toukokuisista kalakerroista karhun osan. Täkyonginta tuotti ihan asiallisia tuloksia, mutta rajallisten paikkojen haravointi alkoi pikkuhiljaa puuduttaa. Kalamaratonille osallistuttiin vielä ilman minkäänlaista alkuvalmisteluja, joskin ekan vuoden opetuksena kamat oltiin viritetty jo ennen kisan alkua. Sijoituksena oli lopulta 16. ja lajimäärä 13 - esimerkiksi kivinilkka antautui kovin helpolla ja helppo honkiskirre oli kerrankin helppo meillekin.
 |
| Lähteelä 9.5. |
Kalamaraton 2005
- "Avauskohde oli arvoitus. Kivinilkka, silakka, ahven, särki - ja paskat jo karkasi kärki."
- "Mätiksellä ei kauaa tarvittu, kun Jukan vapa taipui kaarelle ja 300g pikkuhauki nousi paskan hajuisesta vedestä ulosteelta tuoksuvaan ulkoilmaan..."
-"Kello läheni puoltayötä ja kurvasimme tarkistuttamaan kalat Honkaluotoon - kasi "tuomaria" oli niin tukevassa tuubassa, että vain hauki sai varman tunnistuksent
-"Mitrin herättyä siirruimme voimistuvassa tokkurassa Vanhiksen suvannolle sähläämään. Hetkessä kypsyimme ja siirryimme honkikseen 12 lajin kanssa."
 |
| Kalamaraton 2011 |
Kesä kului totutusti kuhan parissa totutuin tuloksi - muutama mittakala aina silloin tällöin ja reilummin alamittoja. Myös lähikoskilta pyydettiin tuttua nollaa. Kuhakauden jälkeen suunnattiin totutusti hauen perään länteen - Linlo ja Lähteelä tarjosivat tuttua max. kolmea kalaa ja ylipäätään reissut tarjosivat hienoja hetkiä, hienossa seurassa useimmiten ihan hienoilla paikoillakin.
Porkkala 29.8.2005
"Alkuun ongelmia täkykalojen saannissa ja niiden narahdettua kuiville teki täkysetti tenän. Lopulta Mitrin autosta hajos ajovalot, joten reissu oli aikalailla täydellinen. Jukalle kuitenkin 400 grammainen täkytorpedo. Paikkakin oli melko paska!"
Syyskuun lopussa teimme myöhemmin perinteeksi muodostuneen syysreissu ja kohteena toimi ennen Kemiön löytymistä Mynälahti. Kalaa ei kummemmin tullut ja suurin osa kalastusajasta kalastettiin olemattomia haukia. Perinne oltiin kuitenkin polkaistu aluilleen. Loppusyksy seikkailtiin lähinnä Linlossa pikkuhaukia huijaten ja avovesi kausi päätettiin vasta sataneen lumen kanssa Porkkalanniemen taimennollaan 26.11.2005. Toki seuraavan kauden eka pilkkireissu ehdittiin tehdä tapanina Bodomille.
Porkkalanniemen kärki 26.11.2005
"Taimen, syksy ja rannat - mahdoton yhtälö! Reissun kohokohdaksi jäi täpärä pelastuminen hyiseltä kylvyltä. Hienot maisemat!"
2006
Vuosi 2006 oli kalastelujen osalta omalta osaltani hiljaisinta aikaa 2000-luvulla. Lauri syntyi maaliskuun 14 ja sitä ennen ehdittiin tehdä useampia pilkkireissuja niin ahvenen, kuhan kuin matikankin pariin. Sipoonlahdelta, ensimmäiseltä kuhapilkkireissulta nousi parikymmentä kuhaa ja oma elämänpiste matikka tarttui helmikuun ensimmäisenä. Ensimmäistä kertaa pilkkikausi myös venyi huhtikuun puolelle ja viimeinen reissu jäänpäältä tehtiin huhtikuun 11 Sipoonlahdelle. Siikareissujakin kertyi vyölle ainoastaan yksi, joten toukokuinen Maraton maistui ehkä tavallistakin herkullisemmalta.
 |
| Vitträsk 1.4. |
Maratonilla aloitimme kolmen vuoden kuluttava putken, jonka aikana lajimäärä sementoitui 15:sta. Elämän ensimmäinen Vimpa lämmitti ja Mitrin huikea tuurisäyne oli maratonhistoriamme ensimmäinen vahinkopiste. Nykyhetkeen peilattuna Teistin 16-laji, Deliriumin 17 ja Amatöörien 18 kertovat siitä, että jotkun muutkin ovat vuosien kuluessa hurahtaneet maratoniin ehkä hitusen liikaa.
Kesä sujui hyvin hiljaisissa merkeissä, mutta syksyllä löysimme tiemme Kemiöön. Reissulle lähdettäessä tavoitekala oli eittämättä Hauki ja mittapuumme mukaan kaloja tulikin määrällisesti huikeat määrät. Tosin jo ensimmäisellä reissulla aloimme innostua ahvenen jigauksesta ja tämä toimi varmasti pontimena jigipakkien värivalikoiman eksponentiaaliselle kasvulle. Kausi päättyi jo marraskuun alussa ja seuraavasta vuodesta eteenpäin perinteinen kalakirjanpito alkoi jäädä unholaan kun blogi polkaistiin alkuun
 |
| Kemiö - lokakuu 2011 |
 |
| Porkkala 4.11. |
2007
Kalassa oltiin käyty edellisvuosina sen verran taajaan, että kalastuksen vuosirytmi oli jo löytynyt. Vuoden ajat vaihtuivat ja kalastusmuoto sitä mukaan - lampipilkkiä, meripilkkiä, madereissut, kevätjäät, siikakausi, maraton, kuhakesä, koskikalastusta, linlo, kemiö, taimen ja jäiden odotus.
 |
| Madekeisarin tyylinäyte - Kirkkonummi 14.2. |
Kevät 2007 oli ja on yhä historian huikein siikakausi. Parinkymmenen siian reissuja tehtiin useita ja myös kalojen koko oli välillä enemmän kuin kohdillaan. Kalaa tuli joka paikasta ja tätä myötä myös uusia rantoja löytyi useita. Toukokuun alussa tilanne oli historiallinen, kun pakkasessa oli roppakaupalla kotimaista kalaa ja viimeisellä reissulla jouduttiin lyömään pillit pussiin reilun tunnin onkimisen jälkeen, jotta 3kk pakkasessa säilyvä file ehdittäisiin myös syödä.
 |
| Helsinki 12.4. |
Kalamaratoniin käytettiin ensimmäistä kertaa hiukan ajatustyötä - kalapaikat ja suunnitelmat ennenkaikkea ensimmäisen kymmenen lajin osalta harkittiin tarkkaan. Etukäteisharjoittelu ei tosin tullut mielenkään ja kun osa joukkueista ehkä treenasi jatkoi Siloneula Linlolaisten pikkuhaukien kiusaamista.Tulos oli kuitenkin hitusen hämmentävä - olimme koko kisailijajoukon nopeimmat 10-lajin saajat. Tämän jälkeen lajeja ei sitten saatukaan kuin viisi lisää ja loppusaldo oli edellisvuoden tapaan 15.
 |
| Nopein 10 - toukokuu 2007 |
Alkukesän kuhanjigaus alkoi jäädä vähäisemmäksi ja muutenkin kesäkausi muodostua kalastuksen osalta vuoden rauhallisemmaksi ajaksi. Kelien viiletessä onnistuimme löytämään syksyiset stadikuhat ja samalla kalojen keskikoko hiukan kasvoi. Kemiöstä pamahti seuran ennätyskuha, mutta syksyn todellinen kalamuisto kirjattiin marraskuisesta Lauttasaaresta Jukan saaman mittataimenen myötä. Näin hyvissä tunnelmissa myös päättyi kalakausi 2007
 |
| Lauttasaari 14.11 |
2008
Alkuvuodesta 2008 on jäänyt mieleen kaksi asiaa - Ahton syntymä ja se, ettei kantavaa jäätä muodostunut oikeastaan koko vuonna. Pilkkipaikkoja etsittiin tammikuun lopulla Lopen pikkulammilta asti ja Jukka ja Mitri onkivat ensimmäisen avovesisiikansa helmikuun 23. päivä. Kun itse siikakausi käynnistyi tuli kalaa edellisvuoden tapaan reippaasti, joskin ihan yhtä maagisia kaloja tahi määrää kuin vuonna 2007 ei löydetty.
 |
| Urja 12.1. |
Maratonilla tehtiin kyseenalaista historiaa parillakin tapaa. Mitri katseli taideteoksia Louvressa ja Siloneulan kolmantena jäsenenä ongiskeli Hannan broidi Mikko. Ehkä vieläkin katkerampaa oli kuitenkin jääminen ilman haukea - muistikuvat viidestä tunnista ilman kontakiakaan kalaan, jota pidimme aivan salettina ja jääminen jälleen 15 lajiin hiersivät silloin aika tavalla ja ovat vieläkin eittämättä tuskaisin maratonmuisto.
Kesän ja syksyn aikana myös Blogin päivitys oli katkonaista ja useampi reissu jäi kirjaamatta muistiin. Kemiössä kuitenkin käytiin ja muutenkin kalasteltiin normaalirytmiin. Tässä kohtaa voi sitten muisti tehdä tepposensa, kun ei merkintää reissusta ole sekoittuvat vuodet ja kuukaudet helposti toisiinsa. Varmaa kuitenkin on, että mitään merkittävää ei tapahtunut ja saalistilastokin pysyi melko laihanlaisena. Kausi päättyi jäiden perässä Heinolaan asti ajellen 27.12.
 |
| Heinola 27.12. |
2009
Vuoden vaihteen jälkeen pakkanen jähmettyi Etelä-Suomen ylle ja jääpeite paksuna kaikilla siloneulalaisilla talvikalapaikoilla. Lammilla pilkittiin nyt jo tottuneesti värikoukuilla ja matikoiden kutuna osuttiin paikalle kohtuu hyvään saumaan. Mitri tosin kärvisteli taas yhden talven ilman madetta. Parin vuoden tauon jälkeen myös Eteläinen merialue kutsui ahvenpilkille ja onnistuimme jopa löytämään hiukan parempia kaloja. Usko tasurin ylivoimaan - ainakin merellä heräsi
 |
| Sipoo 8.3.2009 |
Parin edelliskauden siikapeijaiset eivät toistuneet ja omalta osaltani kausi 2009 käynnisti parin vuoden siikapiinan ja läheltä kävi etten olisi jäänyt kokonaan ilman kevät siikaa. Myös kalamaratonilla edessä oli romahdus, kun emme onnistuneet vieläkään ylittämään epätoivoista 15:sta lajin rajapyykkiä ja sitä myötä sijalukukin romahti kevyesti 20 huonommalle puolelle. Osallistuimme myös heinäkuussa Skesin järjestämään Vantaan pienvesien kalakartoitukseen ja osittain sitäkin kautta aloimme tutustua tarkemmin myös maratonista tuttujen joukkueiden jäseniin. Kalastus alkoi saada myös kolmikon ulkoa tulevia sosiaalisia ulottuvuuksia.
Syksyllä Kemiö tarjosi pahintaan ja autossa kotimatkalla teimme jo pyhän lupauksen olla ikinä palaamatta Elmdalin iloihin. Päätös joka onneksi peruutettiin heti seuraavana vuotena. Marraskuussa oli Mitrin vuoro saada syystaimen ja kuten Jukankin kohdalla tästä tuli kala johon palataan keskusteluissa aina tasaisin väliajoin. Heti joulukuun alun jälkeen alkoivat pakkaset jotka mahdollistivat ensimmäisen pilkkireissun Nuuksion ylängölle jo ennen jouluaattoa. Kauden viimeinen reissu tehtiin 29.12 Vitträskille ja siitä muodostui omassa kategoriassaan ehkä yksi legendaarisimmista. Hirveässä räntäsateessa Mitri huomasi auton avaimien kadonneen pilkkipäivän aikana ja lopulta selvisimme kotiin ystävällisten kanssakalastajien ja lähisukulaisten avustamana.
 | |||
| 22.11 Helsinki |
2010
Vuosi 2010 muutti kalastustottumuksiamme rajulla kädellä. Alkukauden pilkkireissu kulkivat vielä tuttuja uria. Ensimmäistä kertaa jäätiin kokonaan ilman madetta ja siikakausikin oli äärimmäisen vaikea. Maraton oli kuitenkin tiukentanut otettaan ja ensimmäistä kertaa kisaa varten jopa treenattiin. Myös talven aikana alkanut yhteyden pito lajikalastusta harrastavaan joukkoon alkoi muokkamaan omiakin ajatusmalleja. Onnistuimmekin karistamaan vanhat pölyt myös lajimäärämme päältä ja omasta mielestämme hyvinkin onnistuneesti jallitimme 24 tunnin aikana 19 eri kalalajia. Kokonaan uusi maailma aukesi otsalampun valokeilaan yön pimeinä tunteina. Onko homma sitten kalastusta vai kalabongausta onkin sitten jo aivan toinen tarina.
 |
| Lauttasaari toukokuussa |
Aiemmin kesäkuukauden ovat olleet kalastuksellisesti rauhallisinta aikaa, mutta jo useamman vuoden mielessä hautunut ajatus isojen särkikalojen onginnasta toteutettiin kesällä 2010. Toteutus tapakin oli melko rankka aiempaan nähden, sillä suutarin perässä valvottin öitä, haalittiin kamoja ja käytettiin aikaa niin paljon, että kun kala lopulta viimein antautui nousi se arvoasteikossa meritaimen luokkaan. Myös Kemiössä koettiin sen kokoluokan onnistuminen, että usko palasi myös ystävämme Ragnarin tarjoamaan kalastusonnelaan.
 |
| Espoo 7.8. |
Pilkkikausi alkoi jo marraskuussa ja joulukuu pohjusti jo tulevan kauden suuntaa. Yhä enenevässä määrin reissuilla juteltiin eri lajeista ja myös kolmikon ulkopuolisia reissutovereista tavattiin jään päällä. Pilkkitrendinä mainittakkoon se, että meripilkillä ei muita kuin tasureita enää näkynyt
2011
Uusi kausi alkoi toista kertaa peräkkäin talvileikkijän taivaassa, mutta pilkkijälle paksu lumipeite rajasi kalastusalueet merelle, jossa veden korkeuden muutokset pitävät huolen, että kahlattava syvyys pysyy kutakuinkin järjen rajoissa. Tammikuu meni ulkoillessa, mutta heti helmikuun alkuun räjähti ja kunnolla - kuuden vuoden kamalan uurastuksen jälkeen jo kauden eka reissu pudotti mademörön Mitrin hartioilta. Harvaa kalaa on kalastettu tuloksetta yhtä kauan muiden kuitenkin kokoajan nostellessa kaloja ympäriltä. Se oli se kuuluisa Hieno Hetki!
Maaliskuussa jahdattiin niin ahvenia, kuhia ja siikojakin ilman suurempaa tulosta, mutta uutena kalastusmuotona lajifaunaan kirjattiin norssinpilkintä - tämäkin hyvin stadilaista ja muutenkin näin lähiruokabuumin käydessä kuumana hyvinkin ajankohtaista puuhaa. Hommaan palattaneen jo pelkästään herkkuhetkien toivossa.
Siikakausi meni ja kalojakin saatiin, vaikka ainoastaan Mitri osui rannalle syönnin ollessa kunnolla päällä. Jotain hämmentävää lienee myös tapahtunut, koska kesken kuumimman siikasesongin yritettin ongiskella kaukana Espoossa epäonnisesti säynettä. Muutenkin toukokuun molemmin puolin kalamaratonkuume sai aikaan erinäisiäkin ajatuksia ja rantautumisia. Siikakauden lomassa heitettiin myös ehkä 20 heittoa taimenta - palkintona 2,3kg stadilaista taimenta.
Itse maraton olikin Siloneulalle liki täysosuma ja viides sija 22 lajilla täytti juurikin sen haaveen, mihin realistisesti olimme laskeneet yltävämme. Yhä vain kisan vika 12 tuntinen tuntuu tavattoman vaikealta - johtuuko tämä sitten siitä, että saamme ne kalat mitä osaamme kalastaa kohtuu ripeästi vai siitä, että usko ja taito kanttaa yön pimeydessä? Tätä haastetta lähdetään ratkomaan kaudella 2012.
Kesäkuukausissa on tapahtunut kalastuksessamme ylivoimaisesti eniten muutosta. Aikaisemmin vähintäänkin juhannuksesta elokuun puoleen väliin oli liki Siloneulareissutonta aikaa, mutta särkikalainnon myötä juurikin nämä ajankohdat ovat nykyään melkein aktiivisinta kalastusaikaa. Tämä aika on usein myös loma- ja yöaikaa ja ainakin itsellä useampi päivä sujui pienessä sumussa valvotun yön päätteeksi. Kokonaan uutena lajina listallemme kirjattiin Arabiasta nousseet Karpit ja myös Espoosta löytyneet suurruutanat rikastuttivat niin kalastuskohde kuin kalastusmuotolistaa jälleen uudella pisteellä.
Kuitenkin kaiken tämän uuden päälle on liimattu se yksi hetki ja muisto. Parin viikon aktiivisen mäskäyksen ja kalakohteen kartoituksen ja kalastelun päätteeksi projekti isokarppi saatiin riemukkaaseen päätökseen. Koko elokuun alku tehtiin töitä ja oikeasti tsempattiin, jotta jo nähdyt suurkarpit saataisiin maistamaan maissia. Yhtä valtavaa (2.8kg) lahnaa ja pari kohon sukellusta kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut ennen elokuun 13. päivän aamua. Silloin ulvoi niin häläri kuin sielukin. Sitä väsytysvideota on kotikoneella tsiigailtu pimeinä iltoina liiankin kanssa. Mitri Häkkinen ja Suomukarppi 9,3 kiloa kohtasivat ja erosivat uudelleen. Hitto, vieläkin naurattaa.
Varmaa on kun vuoden 2012 ensisäteet lämmittävät ja maraton on ohi kutsuu kyseinen paikka meitä! Loppukausi sujuikin sitten hyvin paljon rauhallisemmissa merkeissä. Liekö kyseessä Karpin vai määrällisesti hurjan kalakesän aiheuttama krapula vai mikä. Kesän sarjaa: Lahna 2,8kg, Ruutana 1,4kg, Karppi 9,3kg saattaa olla ensivuonna vaikea petrata. Toisaalta nyt on kaikille lajeille paikat tiedossa. Vielä kun löytyisi paikka isoille +1,5kg suutareille niin olisi suuret ruskeansävyiset särkikalat hyvin hallussa.
Kemiössä onnistui myös lähes kaikki ja pääsimme todella nautiskelemaan jigikalastuksesta ja siitä aktiivisuudesta mitä onginta ei voi ikinä tarjota. Kalaa tuli niin paljon, että vielä vuoden vaihteessa pakkasesta kaivetaan viimeisiä fileitä piristämään ruokapöytää kaupassa ylikalliilla myytävällä kotimaisella vaalealla villikalalla. Kauden viime metreillä kalastusta rajoitti omalta osalta kotona ilmaantunut ennenkokematon sairasputki ja Mitrille joulukuun puolessa välissä syntynyt tyttövauva.
Katsotaan mitä kausi 2012 tuo tuollessaan. Ainakaan jäätä ei näy eikä kuulu ja näyttää vääjäämättä siltä, että kauden ensimmäinen reissu suuntautuu taimenrannoille - ei siis pakkasen täytettä tiedossa. Mitenköhän käy madekauden? Toisaalta aikaisempina vuosina lämpimät jäättömät talvet ovat olleet parhaita siikakeväitä ja tuskin nyt ruutana- lahna- suutari- ja karppimestat ainaakaan ole heinäkuussa jäässä.
2012
Kalakausi 2012 tiivistettynä yhteen sanaan - karpinonginta. Homma on vaikeaa, koukuttavaa, askarruttavaa, turhauttavaa ja vaikka mitä muuta. Vuosi kuitenkin toi mukaan yhden tärkeän sana, johon vielä viime vuonna oikein uskonut - mahdollista. Etsivä löytää paikkoja ja kalojen saanti vaatii tämän jälkeen vaan perslihaksi, tunteja ja uskoa. Tehtiin sitä kuitenkin paljon muutakin kuin ongittiin karppia.
Pilkkikauden helmi
Siikasaalista huhtikuulta
Maratonkuha
Kesän koittaessa kääntyi ajatus onginnan suuntaan. Viime kaudella iskostunut into ja mielenkiinto niin koho- kuin pohjaongintaan vaan syveni ja vaikka alkukausi tarjosi liki silkkaa epäuskoa ei ajatus harrastuksen mielekkyydesä missään vaiheessa vaarantunut. Jälkeenpäin on helppo todeta karppien saaneen elellä alkukesän aivan liian rauhassa, sillä kun ison ja jalon onkikalan aikaansaama kiima saavutti huippunsa oli mukavin onkiaika jo takanapäin. Ensivuonna ei tätä virhettä tehdä. Kuitenkin jos akseli ruutana-lahna-karppi kirjataan numeorin 1,3-3,8-11,4 on muisoissa myös paljon onnistumisia. Yhteistyö muiden karppihullujen kanssa syveni ja loppukaudesta tätä yhteistyötä juhlistettiin ehkä vuosisadan reissulla aivan uudeessa kohteessa. Tulevaa kautta odottavat myös uudet lelut - pikkusormen lisäksi meni jo toinen käsi.
Syyskuun 15.
Karppi
vei ja miehet vikisivät - niin siimanpäässä kuin ajatuksen tasollakin.
Tällä hetkellä tuntuu, että talvesta tulee historiallisen pitkä ja
odotuksesta piinava. Kemiössä kuitenkin homma asettui perspektiiviin ja
ainakin itselläni taimenreissun väliinjääminen kismittää jo hiukan.
Toivottavasti ennen vuodenvaihdetta saapuu taas jäät ja kierto alkaa
alusta.
